Puoluekokousaloite 32

  • 32 Vaatimus liikunnan järjestämisestä vanhuksille vanhuspalvelulakiin

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous pitää välttämättömänä turvata turvallinen ja hyvä vanhuus kaikille ikääntyville asumismuodosta riippumatta. Se edellyttää riittävää henkilöstöä vanhuspalveluihin, paitsi laitoksissa ja palveluasumisessa, myös kotihoidossa. On perusteltua edellyttää, että vanhuspalvelulaissa turvataan myös vanhusten kotihoidon riittävät ja ammattitaitoiset resurssit. Puoluekokous katsoo, että ikäihmisten mahdollisuus liikkumiseen, liikuntaan ja ulkoiluun on turvattava. Ikäihmisten palveluiden henkilöstömitoituksessa on huomioitava kuntouttava työote. Puoluekokous edellyttää puolueen kuntapäättäjien tutustuvan oman alueensa vanhuspalveluiden järjestämiseen sekä varmistamaan vanhusneuvostojen tiedonsaannin ja osallistumisen päätöksentekoon. Puoluekokous pitää tärkeänä seurata vanhusten oikeuksien toteutumista kunnissa ja puuttua asiaan tarvittaessa. Vanhusasiavaltuutetun viran perustamista on syytä arvioida uudelleen, kun lain toimivuudesta on saatu käytännön kokemuksia. On välttämätöntä, että asiakasmaksut eivät estä tarpeellisten palvelujen käyttöä. Tältä osin viitataan vastaukseen aloitteeseen 49. Vammaisten aseman osalta viitataan vastaukseen aloitteeseen 38.

Toteutuminen

Ns. vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013 alkaen. Laki parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Lain tavoitteena on tukea koko ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista sekä osallistumista palvelujen kehittämiseen kunnassa.

Ikäihmisen hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti kotona tai kodinomaisessa ympäristössä. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä molempien niin halutessa myös sen jälkeen, kun toinen heistä tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa laitoksessa. Yhtenä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemisen osana laissa painotetaan mahdollisuuksia liikuntaan ja liikkumiseen kaikissa vanhuuden vaiheissa.

Hoitolaitoksissa henkilöstön määrän, koulutuksen ja tehtävien määrittelyn on vastattava vanhusten lukumäärän ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta. Suosituksena on vähintään yksi hoitaja kahta ikäihmistä kohden hoitolaitoksissa. Mikäli suositeltua henkilöstömitoitusta ei ole vuoden 2014 aikana saavutettu, hallitus antaa esityksen lain täsmentämisestä siten että suosituksesta tulee sitova.

Kunnan tulee suunnitella toimintaansa vastaamaan paremmin väestön ikääntymiseen. Siinä apuna toimivat mm. vanhusneuvostot, jotka lakisääteistettiin.

Vanhuslain toimeenpanoa varten on varattu vuoden 2014 budjettiin valtionosuuksina 54,5 miljoonaa euroa.

Lisäksi myönnetään 5 miljoonaa euroa lain toimeenpanoa edistäviin hankkeisiin, etenkin kotiin vietävien palveluiden kehittämiseksi.

Lain toimeenpanon tueksi on laadittu pykäläkohtainen ohjeistus yhdessä Kuntaliiton kanssa sekä uudistettu laatusuosituksia laajapohjaisessa työryhmässä. Uudistunut laatusuositus konkretisoi lain tavoitteita: varautumista ikärakenteen muutokseen, hyvää hoitoa ja huolenpitoa iäkkäille sekä iäkkäiden osallisuuden vahvistamista. Laatusuosituksessa käsitellään muun muassa osallisuutta, asumista, toimintakykyisen ikääntymisen turvaamista, palveluja, henkilöstöä ja johtamista. Myös kuntouttavan työotteen huomioiminen henkilöstömäärää suunniteltaessa ja arvioitaessa sisältyy suosituksiin.

STM on edellyttänyt THL:lta ja Valviralta vahvaa panostusta lain toimeenpanon tukemisessa, seurannassa ja arvioinnissa. Seuranta koskee myös henkilöstömitoitussuosituksien toteutumista.  Ministeriö antoi lain toimeenpanon tukemista varten lisärahoitusta THL:lle 575 000 € ja Valviralle 182 000 €.THL ja Valvira ovat tehneet suunnitelmat järjestelmällisen tiedon tuottamisesta lain vaikutusten seurantaa, arviointia ja raportointia varten.

Osana vanhuspalvelulain seurantaa ja arviointia THL ja Valvira ovat selvittäneet eri hoitoyksiköiden toiminnan laatua.  Ulkoilun osalta tulokset osoittavat, että mahdollisuudet vaihtelevat huomattavasti. Mahdollisuus ulkoiluun päivittäin oli tehostetussa palveluasumisessa julkisella sektorilla lähes kaikilla tai useilla 76 %, tehostetussa palveluasumisessa yksityisellä sektorilla lähes kaikilla tai useilla 94 %, vanhainkodeissa julkisella sektorilla lähes kaikilla tai useilla 55 %, vanhainkodeissa yksityisellä sektorilla lähes kaikilla tai useilla 50 %, terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa lähes kaikilla tai useilla 26 %.

Lain toteutumista on seurattava ja tarvittaessa henkilöstömitoituksesta säätämällä ja muilla tavoin on varmistettava myös vanhusten mahdollisuus liikkumiseen ja ulkoiluun.

Vanhusten laitoshoidon vähentämisestä päätettiin rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä marraskuussa 2013. Päätöksen toimeenpano edellyttää kotiin annattavan tuen ja kotikuntoutuksen reusurssien lisäämistä.  STM on tehnyt esityksen toimenpiteistä, joilla iäkkäiden palvelujen rakennetta muutetaan avopalveluja lisäten, ja laitospalveluja vähentäen. SDP pitää tärkeänä, että vanhuspalvelulain mukaista kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuutta ja laitoshoidon vähentämistä koskevan säännöksen velvoittavuutta lisätään. Lain toimeenpanoa ja järjestelmällistä seurantaa ja arviointia tulee jatkaa.

THL:n vanhuspalvelulain seurannan tueksi kerättyä tietovarantoa tulee hyödyntää myös iäkkäiden palvelurakenteen muuttamisessa. Täsmäohjausta tulee kohdentaa niille alueille, joissa vanhustenhoidon palvelurakenne ei vastaa vanhuspalvelulain tavoitteita.  SDP pitää tärkeänä, että kuntia / alueita tuetaan palvelurakennemuutoksen keskellä, esimerkiksi järjestämällä kohdennettuja aluekierroksia ja työpajoja ohjauksen ja tuen viemiseksi erityisesti alueille, joilla palvelurakenteen muutoksen tarve on suurin.

Hankintalain osalta ks. päätöksen 29 seuranta.

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous pitää välttämättömänä turvata turvallinen ja hyvä vanhuus kaikille ikääntyville asumismuodosta riippumatta. Se edellyttää riittävää henkilöstöä vanhuspalveluihin, paitsi laitoksissa ja palveluasumisessa, myös kotihoidossa. On perusteltua edellyttää, että vanhuspalvelulaissa turvataan myös vanhusten kotihoidon riittävät ja ammattitaitoiset resurssit. Puoluekokous katsoo, että ikäihmisten mahdollisuus liikkumiseen, liikuntaan ja ulkoiluun on turvattava. Ikäihmisten palveluiden henkilöstömitoituksessa on huomioitava kuntouttava työote. Puoluekokous edellyttää puolueen kuntapäättäjien tutustuvan oman alueensa vanhuspalveluiden järjestämiseen sekä varmistamaan vanhusneuvostojen tiedonsaannin ja osallistumisen päätöksentekoon. Puoluekokous pitää tärkeänä seurata vanhusten oikeuksien toteutumista kunnissa ja puuttua asiaan tarvittaessa. Vanhusasiavaltuutetun viran perustamista on syytä arvioida uudelleen, kun lain toimivuudesta on saatu käytännön kokemuksia. On välttämätöntä, että asiakasmaksut eivät estä tarpeellisten palvelujen käyttöä. Tältä osin viitataan vastaukseen aloitteeseen 49. Vammaisten aseman osalta viitataan vastaukseen aloitteeseen 38.

Puoluehallituksen lausunto

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 32-34 Aloitteissa esitetään, että puolue vaatii vanhuspalvelulakiin kirjausta liikunnan järjestämiseksi sekä kirjausta, jolla turvataan vanhusten kotihoitoon riittävät ja ammattitaitoiset resurssit. Lisäksi esitetään ylipäätään vahvempaa satsausta vanhusten ja vammaisten tilanteen parantamiseksi sekä vanhusasiamiehen viran perustamista. Esitetään myös, että sosialidemokraattiset valtuutetut tutustuvat alueensa vanhuspalvelulaitoksiin. Aloitteissa puututaan erittäin tärkeisiin asioihin. SDP:n puoluevaltuuston vuonna 2010 hyväksymän vanhuspalveluohjelman valmistelutyössä yksi keskeisimmin esillä olleista asioista oli vanhusten liikuntakyky ja mahdollisuus liikkua. Tiedämme, että vähäinenkin liikunta parantaa vanhuksen toimintakykyä ja toisaalta vuoteessa makaaminen heikentää lihaskuntoa erittäin nopeasti. Paitsi fyysisesti, myös henkisesti liikkumisella on suuri merkitys. Kaikki faktat todistavat ikääntyvien liikkumisen puolesta. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei yksin voi vastata vanhusväestön tarpeisiin. Siksi tarvitsemme yhteistyötä mm. kulttuuri- ja liikuntapalveluiden, järjestöjen, ammattilaisten sekä vapaaehtoisten kanssa. Eläkeläisjärjestöjen jäsenten osallisuus vertaisliikkujina ja ryhmämuotoisten liikuntaharrastusten vetäjinä on yksi hyvä käytäntö. Liikunta- ja kulttuuritoimintaa on lisättävä järjestelmällisesti ikäihmisten elämään ja vanhustenhuollon palvelu- ja hoitoyksiköihin, jotta jokaisella ikääntyvällä on tasa-arvoisesti mahdollisuuksia elämyksiin, virkistymiseen, kokemuksiin ja osallisuuteen. Kaiken kaikkiaan SDP katsoo, että vapaaehtoistoiminnan edellytyksiä on vankistettava. Ikääntyvien ihmisten oman järjestötoiminnan ja vanhustyötä tekevien järjestöjen tukeminen ja vahvistaminen on välttämätöntä. Vanhuspoliittisen ohjelmamme keskeisiin tavoitteisiin on kirjattu ikääntyvän terveyden ja omatoimisuuden ylläpitäminen ja parantaminen ennaltaehkäisevällä ja kuntouttavalla otteella. Jotta tämä toteutuisi: - on huomioitava esteettömyys ja turvallisuus kaavoituksessa, asuinympäristöjen ja liikenteen suunnittelussa sekä asuntorakentamisessa - on arvioitava asumisolosuhteet ja asunnon korjaustarpeet hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä, on parannettava asuntojen korjausneuvontaa ja –lainoituksen ehtoja sekä hissirakentamisen edellytyksiä - on taattava tarpeelliset apuvälineet ja edistettävä geroteknologian käyttöä - on muutettava ajattelutapaa niin hallinnossa, koulutuksessa kuin käytännön työssäkin - on ohjattava riittävät valtionosuudet ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluiden vahvistamiseen - on tuettava osallistumista liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin - on taattava mahdollisuus virkistykseen ja ulkoiluun asumismuodosta riippumatta. Moni kysymys kulminoituu vanhustenhoidon henkilöstön riittävyyteen ja henkilöstörakenteeseen. Liikkumisen tukemiseen tarvitaan enemmän esim. hoitoavustajia, joiden työpanos kohdistuu keskeisesti hyvän arjen luomiseen. Vastaavasti kuntouttava työote edellyttää monesti henkilöresurssien uudelleen kohdentamista. Henkilöstömitoituksen ja –rakenteen on vastattava ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan otteen tarpeeseen. Vanhuspoliittisessa ohjelmassa painotettiin myös vahvasti ihmisen oikeutta asua omassa kodissaan. Se edellyttää monen vanhuksen kohdalla kotiin tuotavia palveluita. Kuten jälkimmäisessä aloitteessa todetaan, vanhusten kotihoidossa on puutteita ja resurssit ovat monesti liian pienet tarpeeseen nähden. Siksi kotihoitoa on kehitettävä suunnitelmallisesti ja määriteltävä kotiin annettavien palvelujen määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja kriteerit. Vanhuspoliittinen ohjelma vaati demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden vahvistamista. Keinoina saada vanhusnäkökulma vahvemmin osaksi päätöksentekoa esitettiin säädettäväksi lailla kunnissa toimivista vanhusneuvostoista. Lisäksi esitettiin STM:n yhteyteen perustettavaksi vanhusasiavaltuutetun toimisto. Puoluevaltuuston 2010 hyväksymässä ohjelmassa keskeiseksi tavoitteeksi on kirjattu vanhusten palveluiden ja oikeuksien turvaaminen lainsäädännössä. Laissa tulee säätää kotihoidon palveluiden laatua (ja hintaa) koskevat säädökset. Eduskuntavaaliohjelmassa sitouduimme säätämään vanhuspalvelulain ja turvaamaan ikäihmisten laadukkaat palvelut. Esitimme, että laissa säädetään vanhusten oikeuksista palveluihin sekä palvelujen laatuvaatimuksista, rahoituksesta ja valvonnasta. Katsoimme, että kotona asumisen tueksi on taattava riittävät ja kohtuuhintaiset terveys-, sairaus- ja sosiaalipalvelut ja kuntien on tiedotettava paremmin tarjolla olevista palveluista. Hallitusohjelmaan on kirjattu vanhuspalvelulaki, jolla säädetään iäkkäiden henkilöiden oikeudesta palvelusuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen. Jokaiseen kuntaan asetetaan vanhusneuvosto, joka seuraa päätöksentekoa ja vaikuttaa siihen kunnan eri toimialoilla ikäihmisiä koskevissa asioissa. Vanhuspalvelulakia valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Lakiluonnos oli lausuntokierroksella keväällä 2011. Lain valmistelua jatketaan nyt lakiluonnoksen ja saatujen lausuntojen pohjalta. Peruspalveluministeri on asettanut lain jatkovalmistelun tueksi ohjausryhmän, joka koostuu vanhusasioiden arvovaltaisista asiantuntijoista. Ministeri on edellyttänyt, että lain jatkovalmistelussa lakiin sisällytetään sitovat laatunormit henkilöstön vähimmäismäärän suhteen sekä selkeät viittaukset sanktioihin, mikäli lakia ei noudateta. Tavoitteena on, että uudistettu lakiluonnos valmistuu 31.3.2012 mennessä ja hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnalle vuoden 2012 aikana. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana.

Aloitteet

32

Vaatimus liikunnan järjestämisestä vanhuksille vanhuspalvelulakiin

Etelä-Vantaan Sosialidemokraatit ry:n aloite

SDP:n vanhuspoliittinen ohjelma on kunnianhimoisesti kirjoitettu. Siinä on esitetty asioita, jotka jos ne toteutuisivat, olisivat liikkeemme tavoitteiden mukaisia. Kuitenkaan se ei pure ihan lattiatasoon. Asiat ovat aika lailla yleisiä ja silloin unohdetaan se pieni yksilö, loppukäyttäjä.

Yhdistyksemme ja sen jäsenet ovat tehneet vuosien aikana useita esityksiä vanhusten hoidon parantamisen kannalta. Katsomme asioita maanläheisesti. Kaikkein tärkein toiminta on henkeen ja terveyteen kohdistuva hoiva ja turva, mutta sitten tuleekin esiin jokapäiväinen liikunta. Se ehkäisee ja estää usein vuosiksi kestävää lamautumista sänkyyn. Tätä puolueen ohjelmassa ei ihan suoraan sanota vaikka todetaankin, että ”Toimintakyvyn vähäisetkin kohentumiset ehkäisevät avuttomuutta ja siten myös raskaan hoidon tarvetta”.

Me puhumme vanhusten jokapäiväisistä kävelyttämisistä, ovat ne sitten 5 minuuttia tai puoli tuntia. Niitä vanhukset kaipaavat.

Etelä-Vantaan Sosialidemokraatit ry esittää, että

puoluekokous ottaisi kantaa vanhusten päivittäiseen liikuntaan sekä sisällyttäisi uuteen vanhuspalvelulakiin ehdottoman vaatimuksen liikunnan järjestämiseksi

velvoittaisi kaikkia sosialidemokraattisia valtuutettuja käymään alueensa vanhustenpalvelulaitoksissa. Siellä he voisivat mm. tutkia esittämäämme asiaa. Jokainen päättäjä voi itse katsoa laitoksen palveluja ja kysyä itseltään: ”Haluaisinko minä asua loppuelämäni tässä paikassa?”.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 48