Puoluekokousaloite 49

  • 49 Palvelusetelit uhkaavat yhdenvertaisuutta

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous edellyttää palvelusetelien käyttöönoton vaikutusten pikaista selvitystä ja sen perusteella uutta arviota palvelusetelien käytettävyydestä osana yhteisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluita. Puoluekokous pitää asiakasmaksujen tason kohtuullistamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä ja alentamista perusteltuina. Puoluekokous myös toteaa, että tavoitteena on perusterveydenhuollon potilas- ja asiakasmaksujen täysimääräinen poistaminen asteittain pidemmällä aikavälillä.

Toteutuminen

Sosiaali- ja terveysministeriössä toimi 11.6.2007 – 31.5.2008 työryhmä, jonka tavoitteena oli selvittää mahdollisuudet laajentaa kunnallisen palvelusetelin käyttöalaa kaikkiin sellaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, joihin se hyvin soveltuu. Palvelusetelin käytön lähtökohtana on, että palvelujen järjestämisvastuu säilyy kunnilla, asiakkaiden mahdollisuudet saada palvelut kohtuullisin kustannuksiin turvataan ja että palvelujen rahoitus perustuu pääosin valtionosuuteen ja kuntien omiin verotuloihin. Palveluseteli on ollut käytössä sosiaali- ja terveydenhuollossa 1.1.2004 alkaen (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 733/1992, Sosiaalihuoltolaki 710/1982, Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992). Lainsäädäntö mahdollistaa palvelusetelin käyttämisen erilaisin ehdoin kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa kunnan oman tuotannon ja ostopalvelujen rinnalla. Laissa on erityissäännökset sosiaalihuollossa myönnettävästä palvelusetelistä. Kotipalveluun luotiin oma malli palvelusetelin arvon määräytymisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti vuosina 2006-2007 yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa selvityksen palvelusetelin käytöstä ja sen vaikutuksista. Selvityksen mukaan palvelusetelin käyttöönotto on edennyt kunnissa hitaasti. Selvityksessä ehdotetaan, että palvelusetelin arvon määräytymistä ja omavastuita sekä niiden kytköksiä asiakasmaksulakiin olisi selkeytettävä ja yksinkertaistettava pitäen lähtökohtana kuitenkin asiakkaiden tasavertaista mahdollisuutta saada palvelut kohtuullisin kustannuksin. Valtio ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksupolitiikkaa lainsäädännöllä. Asiakasmaksupolitiikan tavoitteena on, että maksut ovat kohtuullisia eivätkä ole esteenä palveluihin hakeutumiselle. Toisaalta tavoitteena on ehkäistä epätarkoituksenmukaista palvelujen käyttöä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat joko maksuttomia tai asiakasmaksu on kaikille sama tai asiakasmaksu määräytyy tulojen ja perhesuhteiden mukaan. Kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden enimmäismaksut määritellään laissa ja asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Kunta voi päättää ottaa käyttöön niitä pienemmät maksut tai antaa palvelun maksutta. Kunta ei saa periä palveluista niiden tuotantokustannuksia suurempaa maksua. Yksityisen palvelutuotannon osuutta sosiaali- ja terveyspalveluista voi arvioida henkilöstön ja kustannusten perusteella. 2000-luvulla yksityisen sektorin osuus sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstöstä on kasvanut. Terveyspalveluissa yksityisen sektorin osuus on noussut kolme prosenttiyksikköä. Yksityisten terveyspalvelujen henkilöstöstä lähes puolet toimi lääkäri- ja hammaslääkäripalveluissa, neljäsosa terveydenhuollon laitospalveluissa ja kolmasosa muissa terveydenhuoltopalveluissa. Järjestöjen suurimmat toimialat (eniten henkilöstöä) ovat kuntoutuslaitokset ja sairaskodit, varsinaiset sairaalapalvelut sekä lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut. Yritysten suurimmat toimialat olivat puolestaan lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut sekä hammaslääkäripalvelut, fysioterapia ja muu terveyspalvelu. Sosiaalipalveluissa kasvu on ollut nopeampaa kuin terveyspalveluissa. Yksityisen sektorin osuus sosiaalipalvelujen henkilöstöstä on kasvanut 2000-luvun alusta kymmenen prosenttiyksikköä. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat yhteensä noin kolmasosan sosiaalipalveluista. Sosiaalipalveluissa yksityisen sektorin suurimmat toimialat henkilöstömäärällä mitaten vuonna ovat ikääntyneiden palveluasuminen ja hoitolaitokset, lasten päiväkodit sekä lasten ja nuorten laitokset ja ammatillinen perhehoito. Yksityisten sosiaalipalvelujen (kuten tehostetun palveluasumisen) tuottajilla on oltava omavalvontasuunnitelma asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Lisäksi palveluntuottajan on vastattava siitä, että asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) myöntää toimiluvan niille palvelujen tuottajille, jotka tuottavat ympärivuorokautisia palveluja useamman kuin yhden aluehallintoviraston toimialueella. Muissa tapauksissa luvan myöntää aluehallintovirasto. Muutamat kunnat ovat ulkoistaneet sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon yksityiselle toimijalle. Vastuu järjestämisestä säilyy edelleen kunnalla.  Yksikään koko sosiaali- ja terveyspalvelut ulkoistaneista kunnista ei ole vielä käynyt toisen kierroksen tarjouskilpailua, eikä näin ollen ole kokemusta siitä mitä hintatasolle tapahtuu siinä vaiheessa kun kunnalla ei ole realistisia mahdollisuuksia ottaa toimintaa takaisin omaan tuotantoon. Jotta yritysten hyödyntäminen palvelujen vastuutuottajina voisi olla kestävä ratkaisu, tarvitaan suuret ja ammattitaitoiset palvelujen järjestäjät, jotka pystyvät kilpailuttamaan palvelut ammattitaitoisesti, valvomaan niiden saavutettavuutta ja laatua sekä tarvittaessa ottamaan palvelut takaisin omaan tuotantoon mikäli sopimustuottaja ei syystä tai toisesta itse pystyisi tai haluaisi jatkaa palvelujen tuottajana.

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous edellyttää palvelusetelien käyttöönoton vaikutusten pikaista selvitystä ja sen perusteella uutta arviota palvelusetelien käytettävyydestä osana yhteisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluita. Puoluekokous pitää asiakasmaksujen tason kohtuullistamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä ja alentamista perusteltuina. Puoluekokous myös toteaa, että tavoitteena on perusterveydenhuollon potilas- ja asiakasmaksujen täysimääräinen poistaminen asteittain pidemmällä aikavälillä.

Puoluehallituksen lausunto

Aloitteessa esitetään, että sosiaali- ja terveyspalveluissa luovutaan palvelusetelin käytöstä ja keskitytään kunnan oman palvelutuotannon monipuoliseen kehittämiseen. Aloitteessa puututaan erittäin tärkeään asiaan. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on viime vuosina tehty useita lainsäädäntöuudistuksia, jotka on markkinoitu valinnanvapauden lisäämisellä, mutta jotka ovat käytännössä johtaneet palveluiden saatavuuden eriarvoistumiseen ja näin kansalaisten eriarvoisuuden lisääntymiseen. Palvelusetelin käyttöalan laajentaminen ja sen arvon irrottaminen julkisen palvelun asiakasmaksujärjestelmästä on yksi keskeisimmistä uudistuksista tässä suhteessa. SDP vastusti voimakkaasti palveluseteliuudistusta, jonka porvarihallitus teki vuonna 2009. Tuolloin arvioimme, että tällainen voimakas yksityisten palvelujen taloudellinen tukeminen johtaa pidemmällä ajanjaksolla julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen supistumiseen ja rapautumiseen. Keskeinen ongelma esityksessä oli myös setelin arvon irrottaminen asiakasmaksujärjestelmästä, mikä käytännössä vyöryttää valtiolle ja kunnille kuuluvaa vastuuta yksittäisille, mahdollisesti hyvinkin heikossa terveydellisessä tai sosiaalisessa asemassa oleville ihmisille. Lisäksi katsoimme uudistuksen tekevän sosiaali- ja terveyspalvelusektorin asiakasmaksujärjestelmästä entistä sekavamman. Vuoden 2010 puoluekokous päätti, että emme hyväksy voimassa olevaa palvelusetelilainsäädäntöä. Vaadimme palvelusetelin arvon sitomista kunnalliseen asiakasmaksujärjestelmään terveyden tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassamme. Hallitusohjelmatavoitteenamme oli kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen siten, etteivät maksut estä hyvinvointipalvelujen käyttöä sekä asiakasmaksujen terveyserojen kasvuun liittyvien vaikutusten arviointi. Edellytimme myös, että kuntauudistukseen sisällytetään kuntien palvelutuotannon oikeudenmukainen tehostaminen siten, että kuntien oma palvelutuotanto on riittävän laajaa tasa-arvoisten palvelujen saatavuuden ja palvelutuotannon eheyden varmistamiseksi kohtuullisin kustannuksin. Yksityisen ja kolmannen sektorin rooli on täydentää kuntien palveluja lainsäädännön puitteissa. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu asiakasmaksujärjestelmän kehittäminen, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon maksut eivät muodostuisi palvelujen käytön esteeksi. Maksukattoja on tarkoitus yhdistää ja uudistaa. Maksujärjestelmän läpinäkyvyyden parantamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon maksusäännökset kootaan samaan lakiin. Puoluehallitus katsoo, että kuntauudistuksen yksi keskeinen tarkoitus on turvata vahvan peruskunnan mahdollisuudet järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kunnan omana tuotantona. Palvelusetelillä voi olla oma roolinsa esim. jononpurkutilanteissa, mutta tästäkään ei ole kestävää näyttöä. Onkin syytä arvioida, onko palveluseteli pikemminkin elinkeinotuki kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille hyvinvointia ja aitoa valinnanvapautta tuottava väline. Ennen kaikkea asiakkaalle ei saa vyöryttää kohtuuttomia kustannuksia hänelle välttämättömästä hoidosta. Vähintäänkin palveluseteleiden arvo on sidottava kunnalliseen asiakasmaksujärjestelmään.

Aloitteet

49

Palvelusetelit uhkaavat yhdenvertaisuutta

Globaalisosialidemokraatit GSD ry:n aloite

Palveluseteleiden käyttöä sosiaali- ja terveyspalveluissa kokeillaan parhaillaan eri kunnissa. Nyt esimerkiksi Helsingissä käynnissä olevia kokeiluja on kolme kaupungin terveys- ja seitsemän sosiaalisektorilla ja ne jatkuvat 30.6.2012 saakka. Lisäksi HUS:ssa on meneillään kaihikirurgian kokeilu. Vanhusten palveluasumisessa palveluseteli on jo vakituisessa käytössä.

Syy, miksi näihin kokeiluihin ryhdyttiin, on hämärän peitossa. Onko kyse käyttäjien valinnanvapauden lisäämisestä, taloudellisista säästöistä, kuntien omien palvelupuutteiden ja pullonkaulojen korjaamisesta vai halutaanko palvelusetelin avulla vain lisätä alan yritysten toimintamahdollisuuksia?

Jo nyt julkisuudessa on esitetty arvioita palvelusetelien eriarvoisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Kuntalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi kunnan oman palvelutuotannon riittävyys, laatu ja kehittäminen tulee edelleen olla ensisijaista. Sosiaali- ja terveyspalveluita on kehitettävä kokonaisuutena. Etenkin sosiaalitoimen käyttäjät tarvitsevat usein useampia palvelumuotoja. Näin ollen palveluketjujen silpominen irrallisiin osiin, eri tuottajien vastuulle ei ole mielekästä.

Palveluseteli ei saa, edes kokeiluvaiheessa, vaarantaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta. Valinnanvapauden lisääntyminen pienituloisten joukossa on kyseenalaista. Esimerkiksi vanhusten palveluasumisessa omavastuuosuudet ovat nousseet jo niin korkeiksi, että palveluseteleiden käyttö edellyttää hyvää eläkettä ja varallisuutta. Lisäksi on huomioitava, että etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvitsijalla ei välttämättä ole taitoja eikä voimavaroja valita sopivaa palvelua. Mikäli tarjolla ei ole riittävästi asiantuntevaa ohjausta, todellinen valinnanvapaus ei toteudu.

Kustannusvaikutuksia ei voida vielä tietää tarkalleen. On kuitenkin todennäköistä, että kahden rinnakkaisen järjestelmän ylläpitäminen ei tuo säästöjä. On syytä kiinnittää huomiota myös hallinnosta aiheutuviin lisäkuluihin

Globaalisosialidemokraatit GSD ry esittää, että

yhdenvertaisuuden varmistamiseksi ja kohtuuttomien tilanteiden estämiseksi palveluseteleistä on luovuttava ja kunnan oman palvelutuotannon kehittäminen, monipuolistaminen ja laadun parantaminen on pidettävä sosiaali- ja terveyssektorin ensisijaisena keinona edistää kansalaisten hyvinvointia.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 64