Puoluekokousaloitteet

Puoluekokous yhtyy aloitteen vaatimukseen siitä, että sairauskohtauksissa potilaan tulee saada ammattitaitoista apua. Lisäksi puoluekokous painottaa potilaan yksityisyyden turvaamista sairauskohtaustilanteissa. Puoluekokous edellyttää, että vammaisten henkilöiden palveluiden saatavuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista edistetään hallitusohjelman mukaisesti. Puoluekokous viittaa myös aloitteiden 38 ja 58 vastauksiin.

STM:ssä valmistellaan lakia itsemääräämisoikeudesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tavoitteena on edistää asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta sekä ehkäistä ennalta ja vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Lakiluonnoksessa painotetaan ennakollisia toimia, kuten tilaratkaisuja, henkilöstön perehdytystä ja täydennyskoulutusta sekä itsemääräämistä tukevia työmenetelmiä. Tavoitteena on luoda sellaiset toimintatavat, että rajoitustoimenpiteiden käyttöön jouduttaisiin turvautumaan mahdollisimman harvoin.

Uusilla säännöksillä pyritään ajantasaistamaan olemassa olevia säännöksiä rajoitustoimenpiteiden käytöstä kehitysvammaisten erityishuollossa sekä sääntelemään rajoitusten käyttöä eräissä sellaisissa tilanteissa, joista säännökset tällä hetkellä puuttuvat kokonaan. Tällaisia ovat esimerkiksi muistisairaiden henkilöiden hoito sekä akuutti- ja päivystystilanteet.

Potilaiden ja sosiaalihuollon asiakkaiden hoito ja palvelut perustuvat vahvan pääsäännön mukaan vapaaehtoisuuteen. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa rajoitustoimenpiteiden käyttö edellyttäisi, että henkilön toimintakyvyn olisi arvioitu alentuneen pysyvästi tai pitkäaikaisesti, ja että hänen hoitonsa ja palvelunsa olisi yksilöllisesti suunniteltu.. Säännökset eivät täten koskisi kaikkia henkilöitä, joiden toimintakyky on alentunut.

Akuutti- ja päivystystilanteissa, kuten sairaalapäivystyksissä, rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää välttämättömän hoidon tai palvelujen turvaamiseksi kiireellisissä tapauksissa ilman arviointi- ja suunnittelumenettelyä.

Laki on tarkoitus viedä eduskunnan käsittelyyn vuoden 2014 alkupuolella, ja se tulisi voimaan vuoden 2014 loppupuolella.

Hallitus on antanut esityksen mielenterveyslain muuttamisesta niin, että myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voisi laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Tarkkailulähete määriteltäisiin mielenterveyslaissa niin, että sillä tarkoitettaisiin lääkärin allekirjoittamaa lausuntoa potilaan tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta. Tarkkailulähetteen tulisi voimassa olevaa lakia vastaavasti sisältää perusteltu kannanotto mielenterveyslain mukaisten tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiseen edellytysten täyttymisestä.

Lain muutos parantaa potilaan hoitoonpääsyä esimerkiksi niissä akuuteissa psykoositilanteissa, joissa tarkkailulähetettä ei ole mahdollista saada virkasuhteiselta lääkäriltä. Hoidon myöhemmistä vaiheista, kuten tarkkailuun ottamisesta ja hoitoon määräämisestä vastaa edelleen virkasuhteinen lääkäri.

Poliisin virka-apua esimerkiksi potilaan kuljettamiseksi terveyskeskukseen tai sairaalaan voisi jatkossakin pyytää vain virkasuhteinen lääkäri. Muu kuin virkasuhteinen lääkäri voisi kuitenkin ilmoittaa terveyskeskukselle tai sairaalalle todennäköisesti tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevasta henkilöstä tutkimuksiin noutamista tai virka-apupyynnön tekemistä varten. 

Valmistelun kuluessa oli päädytty siihen, että tarkkailulähetettä ja virka-apua koskevat muutokset annettaisiin väliaikaisina niin, että niiden voimassaolo kytkettäisiin järjestämislain aikatauluun.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 3.7.2012 asiassa X v. Suomi antamassaan tuomiossa katsonut, että henkilön tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon jatkamisessa oli loukattu ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaletta. Tuomioistuimen käsityksen mukaan Suomen lainsäädäntö ei antanut riittäviä takeita mielivaltaa vastaan. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisen edellyttämän lääketieteellisen arvioinnin tekivät Suomessa kaksi lääkäriä samasta mielisairaalasta, jossa potilasta pidettiin, eikä potilaalla ollut mahdollisuutta vedota hyväkseen toiseen, riippumattomaan psykiatriseen mielipiteeseen. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että tällainen mahdollisuus on tärkeä tae mahdollista päätöksenteon mielivaltaa vastaan tahdosta riippumatonta hoitoa jatkettaessa.

Tapauksessa X v. Suomi oli kyse myös potilaan tahdosta riippumatta annettavasta lääkityksestä. Lääkitykseen liittyviä kysymyksiä pyritään käsittelemään itsemääräämisoikeushankkeessa.

Hallitus on antanut esityksen Mielenterveyslain muuttamisesta niin, että ulkopuolisen lääkärin lausunnon antaisi kunnallisessa terveydenhuollossa toimiva psykiatrian tai yleislääketieteen erikoislääkäri. Järjestelyt perustuisivat sairaaloiden ja terveyskeskusten välisiin sopimuksiin. Yksittäinen lausunnonantajana toimiva lääkäri ei saisi järjestelystä henkilökohtaista hyötyä.