Puoluekokousaloite 55

  • 55 Kotihoidontuelle valtakunnalliset pelisäännöt

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous toteaa, että pienten lasten vanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on kehitettävä hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Puoluekokous kannustaa SDP:n kuntapäättäjiä huolehtimaan kunnissa joustavista, riittävistä ja laadukkaista lapsiperhepalveluista, jotka mahdollistavat perheille todellisen valinnan eri hoitomuotojen välillä.

Toteutuminen

Hallituksen rakennepoliittisessa kannanotossa tehtyjen linjausten mukaisesti kohdennetaan nykyinen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille ja rajoitetaan subjektiivista päivähoito‐oikeutta sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla osa‐aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona äitiys‐, isyys‐, vanhempain tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Jos toinen vanhemmista ei pidä hänelle kohdennettua vapaata, perhe menettää tältä osin perhevapaat.

Kotihoidon tuki kohdennetaan puoliksi molemmille vanhemmille. Vanhemmat voivat edelleen hoitaa lapsiaan kotona ja saada kotihoidon tukea, kunnes nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Tukea voi saada koko ajalle kuitenkin vain, jos kumpikin vanhempi hoitaa lasta vuorollaan samanpituisen ajan. Jatkossa oikeutta kotihoidon tukeen ei enää ole, jos lasta hoitaa muu henkilö kuin vanhempi. Jos lapsella on vain yksi vanhempi, tämä voi hoitaa lasta kotihoidon tuella kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.  Etävanhemmalle säädetään mahdollisuus hoitaa lasta kotihoidon tuella.

Nykyinen laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta korvataan uudella lailla lasten hoidon tuista. Hoitovapaata koskeviin säännöksiin ei ole tulossa muutoksia. Hallituksen esitys laiksi lasten hoidon tuista annetaan eduskunnalle budjettiin liittyvänä syksyllä 2014. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2015.

Keskeisenä tasa-arvotavoitteena on jo vuosia ollut perhevapaiden tasaisempi jakaminen vanhempien kesken. Perhevastuun tasaisempi jakaminen on sekä lapsen että molempien vanhempien etujen mukaista. Se luo edellytyksiä läheisen suhteen muodostumiselle lapsen ja molempien vanhempien välille jo pikkulapsivaiheessa, helpottaa haastavaa elämäntilannetta ja arjen sujumista, mahdollistaa molemmille vanhemmille työssäkäynnin ja lisää taloudellista itsenäisyyttä, ehkäisee kielteisiä vaikutuksia, joita naisten käyttämillä pitkillä perhevapailla on todettu olevan työllistymiseen, palkkaukseen ja eläkkeisiin.

Perhevapaiden jakaminen on tasoittunut viime vuosikymmenien aikana mutta edelleen valtaosan perhevapaista käyttävät äidit. Kotihoidon tuen jakamista koskeva uudistus tukee perhevapaiden tasaisemman jakamisen tavoitetta. Kotihoidon tuen käyttö on varsin epätasaisesti jakautunut vanhempien kesken ja muutos on ollut hyvin hidasta.

Vaikka Suomessa suurin osa äideistä palaa työmarkkinoille perhevapaan jälkeen, pitkät perhevapaat vähentävät naisten työllisyyttä. Kokemukset osoittavat, että isien perhevapaiden käyttö on lisääntynyt hitaasti ja pääosin sen myötä, että heille on korvamerkitty omia vapaita. Esimerkiksi ns. isäkuukauden käyttö on kasvanut sen kehittämisen myötä.

- kotihoidon tukea maksettiin 96 000 lapsesta vuoden 2012 lopussa

- kotihoidon tuen saajista  oli miehiä 5,8 % (4,8 % vuonna 1998)

- kotihoidon tuella hoidettavia 2-vuotiaita lapsia oli 17 000 vuonna 2012

- vuonna 2012 vanhempainpäivärahaa sai noin 102 000 äitiä ja 60 000 isää

- vanhempainpäivärahapäivistä 91 % käyttivät äidit ja 9 % isät

Kotihoidon tuen uudistus koskisi etenkin niitä, jotka hoitavat 2-vuotiasta lasta kotona. Nämä ovat useimmiten äitejä, joilla on matalampi koulutustaso ja heikompi työllisyystilanne. Äidit, joilla oli vakituinen työsuhde ennen lapsen syntymää, ovat useimmiten palanneet työhön lapsen ollessa 2-vuotias. (Perhevapaat 2013 kysely, KELA, THL.)

Kotihoidon tuen uudistuksessa on myönteisenä piirteenä se, että yksinhuoltajat voivat käyttää sitä siihen asti kunnes lapsi on 3-vuotias. Näin yksinhuoltajaperheiden lapset ovat samassa asemassa kotihoidon suhteen kuin muiden lasten kanssa. Aiemmissa perhevapaauudistuksissa yksinhuoltajien asemaa ei ole samaan tapaan huomioitu.

Etävanhempien mahdollisuus käyttää kotihoidontukea on myönteistä isien perhevastuun laajentamisen kannalta.Perhevapaiden kohdalla tällaista mahdollisuutta ei ole, lukuun ottamatta tilapäistä hoitovapaata sairaan lapsen hoitamiseksi.

Uudistuksen tasa-arvovaikutuksia on vaikea ennakoida täsmällisesti. Vanhempien kotihoidon tuen käyttöön jatkossa vaikuttaa muun muassa työllisyystilanne, lapsiperheiden taloudellinen asema ja asenteiden muutos. Tärkeää olisi kotihoidon tuen uudistamisen yhteydessä ottaa huomioon niiden äitien tarpeet, joilla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa johon palata perhevapaan jälkeen. Tälle ryhmälle voidaan suunnitella kohdennettuja työvoimapalveluja.

SDP on painottanut perheiden palveluohjauksen sekä erilaisten joustavien hoitomuotojen kehittämistä. Kunnissa tulisi lisätä avointa päiväkoti-, leikki-, kerho-, ym. avointa varhaiskasvatustoimintaa. Nämä kysymykset on huomioitava varhaiskasvatuslain valmistelussa.

Puolueen hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti vuoden 2014 alusta otettiin käyttöön joustava hoitoraha alle 3-vuotiaiden lasten hoitoon, millä korvataan aiempi osittainen hoitoraha. Näin mahdollistetaan vanhempien osa-aikatyön tekeminen nykyistä paremmin ja lisätään työnteon kannustavuutta. Työhön palaamisen kynnys madaltuu ja samalla lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piirin. Osana uudistusta säädetään päivähoitoon tuntiperusteiset maksut vuoden 2015 alusta.

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous toteaa, että pienten lasten vanhempien työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on kehitettävä hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Puoluekokous kannustaa SDP:n kuntapäättäjiä huolehtimaan kunnissa joustavista, riittävistä ja laadukkaista lapsiperhepalveluista, jotka mahdollistavat perheille todellisen valinnan eri hoitomuotojen välillä.

Puoluehallituksen lausunto

Aloitteessa esitetään, että kotihoidon tuet ja päivähoidon maksut yhteen sovitetaan ja tasavertaistetaan koko maassa. Vuonna 2010 sai 97 605 lasta kotihoidon tukea ja 223 000 lasta hoidettiin päivähoidossa. Kotihoidon tuki koostuu lapsen iän mukaan porrastetusta hoitorahasta ja tulosidonnaisesta hoitolisästä. Useat kunnat myös kannustavat vanhempia lasten kotihoitoon maksamalla niin sanottua kuntalisää. Tuoreen tutkimuksen mukaan pienten lasten vanhemmat jäävät sitä herkemmin kotiin, mitä enemmän he saavat lasten kotihoidon kuntalisää. Lisän kasvattaminen pienentää käytännössä pikkulasten äitien työllisyysastetta. Tutkimusten mukaan kotihoidon tuen käyttäjät ovat useimmiten naisia, joilla on heikko koulutus ja työmarkkina-asema. Pitkään kotihoidon tukea käyttäneistä suurin osa on naisia, joilla ei ole ollut työpaikkaa ennen lapsen syntymää. Pitkäaikainen kotihoidontuki heikentää heidän työmarkkinatilannettaan ja lisää näiden perheiden köyhyysriskiä merkittävästi. Kuntalisää maksavat kunnat ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja pieni veroprosentti. Kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena näyttäisi monessa kunnassa olevan päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Taloudelliset kysymykset eivät kuitenkaan saisi olla pienten lasten hoidon järjestämistä ohjaava asia, vaan politiikan tehtävänä on tarjota lapsiperheille aidot mahdollisuudet valita lapsensa hoitomuoto. Riippumatta hoitomuodosta on tärkeää, että perheet saavat tukea kasvatukseen sekä lapsen kasvun ja oppimisen tukemiseen ja motivoimiseen. Kotihoidon tukena on mahdollista saada myös osittaista hoitorahaa vanhemman tehdessä lapsen hoidon vuoksi lyhennettyä työaikaa. Osittaista hoitorahaa maksetaan alle kolmivuotiaiden sekä ensi- ja toisluokkalaisten vanhemmille sekä pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvan lapsen vanhemmille kolmannen lukuvuoden loppuun. Suomessa pienten lasten kotihoito on huomattavasti yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissa on hyvin yleistä, että toinen tai kumpikin vanhempi tekevät osa-aikatyötä, ja lapsi on osapäivähoidossa. Kokoaikaisen kotihoidon yleisyys Suomessa lienee työmarkkinoiden rakennekysymys ja siinä mielessä liittyy yhteiskunnan rakenteisiin ja niiden muutosvauhtiin. Yhtenä syynä osa-aikaisen työnteon vähyyteen on se, että perheen kannalta tämä on taloudellisesti huono vaihtoehto. Perhe joutuu maksamaan lähes täyden päivähoitomaksun, vaikka lapsi on hoidossa vain osan aikaa. Lisäksi osittainen hoitoraha eli korvaus palkattomasta työajan lyhentämisestä on pieni. Kokoaikainen kotihoito voi olla perheen aito valinta, eikä SDP halua rajoittaa tätä valinnanmahdollisuutta. Kuitenkin osa-aikatyön ja perheen tarpeiden mukaan joustavan päivähoidon järjestäminen olisi tärkeää, jotta pystyttäisiin takamaan myös lasta hoitavan vanhemman kosketus työelämään. SDP esitti eduskuntavaalikampanjassa, että työn ja perhe-elämän yhdistämisen helpottamiseksi on otettava käyttöön osittainen kotihoidon tuki, joka voidaan yhdistää osa-aikatyöhön. Vastaavasti päivähoidon maksuja on kehitettävä perustumaan päivähoidon todelliseen käyttöön. Hallitusohjelmaan on kirjattu vanhempien mahdollisuuksien lisääminen osa-aikatyön tekemiseen. Tarkoituksena on arvioida mahdollisuudet korottaa osittaista hoitorahaa ja parantaa mahdollisuuksia sen käyttöön. Osapäiväisen ja osa-aikaisen hoidon maksut muutetaan vastaamaan todellista hoitoaikaa. Tavoitteena on myös edistää kotihoidontukea saavien henkilöiden asteittaista palaamista työelämään. Vuoden 2012 loppuun mennessä on tarkoitus selvittää ja tehdä tarpeelliset ratkaisut kokonaisuuteen liittyvien varhaiskasvatuspalveluiden ja taloudellisen tuen saantiedellytyksistä. Näillä toimilla on tarkoitus mahdollistaa pienten lasten vanhemmille nykyistä paremmat mahdollisuudet yhdistää (osa-aika)työ, lastenhoito ja päivähoito, eli käytännössä vastata juuri aloitteessa esitettyyn tarpeeseen. Kuntalaisten tasavertaisuuden turvaamiseksi olisi tärkeää, että erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ja maksettavat tuet olisivat samansuuruisia asuinpaikasta riippumatta. Päivähoidon, kotihoidon, osapäivähoidon ja osittaisen kotihoidon tulisi olla kuntalaisille perhe-elämän järjestämiseksi aidot, taloudellisesti tasavertaiset vaihtoehdot. Tämä kokonaisuus tulisi selvittää, samoin kuin perhepäivähoidon ongelmat ja asema.

Aloitteet

55

Kotihoidontuelle valtakunnalliset pelisäännöt

Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y:n aloite

Työllisyysasteen nostaminen on Suomen kohtalonkysymys ja eri politiikkatoimien työllisyysvaikutukset pitäisi aina tutkia tarkoin. Kyse on työvoiman tarjonnasta ja työvoiman kysynnästä. Molemmista.

Päivähoito mahdollistaa pienten lasten vanhempien työssäkäynnin ja on tärkeä osa työn ja perheen yhteensovittamisessa. Työelämän ja päivähoidon laatu vaikuttaa erityisesti naisten työnvoiman tarjontaan. Päivähoidon laadusta on pidettävä kiinni.

Kotihoidontuesta on muodostunut laajasti käytetty ja toimiva järjestelmä pienten lasten hoidossa. KELA:n maksaman kotihoidon tuen lisäksi kunnat tarjoavat hyvin erilaisia kuntalisiä kotona lapsiaan hoitaville vanhemmille. Näistä lisistä uhkaa tulla riski perheiden tasa-arvolle, jopa negatiivinen kannustin työssäkäynnille.

Kotihoidontuki on kunnille usein edullisempi vaihtoehto kuin päivähoito. Monet kunnat miettivät tiukassa rahatilanteessa sitä, että miten selvitä lakisääteisistä velvoitteistaan halvimmalla. Niinpä ne aktiivisesti luovat järjestelmiä, jotta pieniä lapsia hoidettaisiin kotona.

Ennen kunnat päättivät vapaasti myös päivähoidon maksuista. Maksupolitiikka oli epätasa-arvoinen ja jopa esti pienipalkkaisten perheiden vanhempien, lähinnä äitien työssäkäynnin. Nyt kotihoidontuen kuntalisät aiheuttavat samanlaisia tilanteita.

Hämeenlinnan Työväenyhdistys r.y. esittää, että

kotihoidontuen kuntalisille luodaan valtakunnalliset pelisäännöt siten, että pienten lasten äitejä tai isiä ei osteta kotiin, vaan että päivähoidon maksut ja kotihoidon tuet ovat synkronissa toisiinsa nähden ja tasavertaiset koko maassa.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 71