Puoluekokousaloitteet

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 81-83 Aloitteissa 81 ja 82 vaaditaan, että SDP toimii nykymuotoisen uskonnonopetuksen muuttamiseksi kaikille yhteiseksi eri elämänkatsomuksia käsitteleväksi oppiaineeksi. Aloitteessa 83 vaaditaan, että uskonnon opettaminen peruskoulussa on lakkautettava ja sen tilalle on tuotava elämänkatsomustiedon opettaminen. Uskonnot muodostavat yhden maailman hahmottamisen laajalle levinneimmistä muodoista. Niiden merkitys kulttuurille ja yhteiskunnan ymmärtämiselle on keskeinen, erityisesti kun kansainvälinen liikkuvuus ja vuorovaikutus lisääntyvät merkittävästi. Uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämisen merkityksen korostuessa ja niiden välisen vuorovaikutuksen lisääntyessä koulun tulee tarjota oppilaille mahdollisuus ymmärtää omaa uskontoaan, elämänkatsomustaan ja kulttuuriaan suhteessa muihin uskontoihin, elämänkatsomuksiin ja kulttuureihin. Oman uskon ymmärtäminen vaatii katsomusten moninaisuuden ymmärtämistä ja mahdollisuutta tarkastella omaa uskoa suhteessa erilaisiin läheisempiin ja kaukaisempiin maailmankatsomuksiin. Oman uskonnollisen elämänkatsomuksen ymmärtäminen vaatii myös muiden uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämistä. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että uskontojen sisällä on paljon erilaisia katsomussuuntauksia ja omankin uskonnon sisällä eri oppihaarat voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Vuonna 2003 voimaan astuneen uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden oman tunnustuksen mukaisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Luonteeltaan tunnustuksellista uskonnon opetusta pidettiin niin perustuslakivaliokunnan käytännössä kuin perusoikeusuudistuksen esitöissä ainakin osittain uskonnon harjoittamisena. Uudistuksessa ei muutettu uskonnonopetuksen sisältöä. Tunnustuksellisuudesta luopuminen kuitenkin tarkoitti, että rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin osallistuminen ei enää tullut määritellyksi ainakin osittain uskonnon harjoittamiseksi vaan se määriteltiin tutustumiseksi uskonnon harjoittamiseen. Nykylainsäädännössä lähtökohta on, että lapsen kasvatusaineen opetuksen määrittää hänen kuulumisensa kirkkoon. Valtakirkkoon kuuluvat osallistuvat automaattisesti kirkkonsa mukaiseen uskonnonopetukseen ja muilla lapsilla on vanhempien tahdosta mahdollisuus saada oman uskontonsa opetusta, jos kolmen hengen opetusryhmä on saatavissa kokoon. Vanhemmilla on siis mahdollisuus suoraan tai epäsuorasti suuresti rajata lapsensa katsomusaineen opetuksen sisältöä. Tältä osin katsomusaineiden opetus poikkeaa kaikesta muusta opetuksesta, jossa vanhempien poliittiset, yhteiskunnalliset, historialliset tai luonnontieteelliset käsitykset eivät vaikuta siihen, millaista opetusta lapselle annetaan. Opetuksen lähtökohta on, että lapsi saa kattavan ja monipuolisen kuvan alan ilmiöistä, riippumatta vanhempiensa mahdollisesta sitoutumisesta johonkin tulkintaan. Lapsen katsomuksellinen kasvatus olisi tarkoituksenmukaista järjestää siten, että koulun järjestämä katsomusaineiden opetus ei rajautuisi suoraan vanhempien katsomusten perusteella, vaan koulun järjestämä katsomusopetus täydentäisi ja tukisi vanhempien katsomuksellista kasvatusta antamalla oppilaalle laajan ja monipuolisen kuvan erilaisista katsomuksista.