Puoluekokousaloitteet

Aloitteessa vaaditaan, että myös kirkkoon kuuluvilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla oikeus osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Vuonna 2003 voimaan astuneen uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden oman tunnustuksen mukaisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Luonteeltaan tunnustuksellista uskonnon opetusta pidettiin niin perustuslakivaliokunnan käytännössä kuin perusoikeusuudistuksen esitöissä ainakin osittain uskonnon harjoittamisena. Uskonnon opetuksen lakisääteisesti tunnustuksellisesta luonteesta luopumisesta seurasi mahdollisuus tavallisella lailla velvoittaa kaikki tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistumaan “oman uskontonsa” opetukseen, riippumatta oppilaan tai hänen vanhempiensa sisäisestä vakaumuksesta tai tahdosta osallistua kyseiseen opetukseen. Lainsäädännössä luovuttiin kirkkoon kuuluvan lapsen mahdollisuudesta saada vanhemman hakemuksesta vapautus enemmistön uskonnon opetuksesta. Hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti uudistus ei vaikuttanut uskonnonopetuksen sisältöön. Tunnustuksellisuudesta luopuminen kuitenkin tarkoitti, että rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin osallistuminen ei enää tullut määritellyksi ainakin osittain uskonnon harjoittamiseksi vaan se määriteltiin tutustumiseksi uskonnon harjoittamiseen. Vaikeaksi uudistuksen tekee se, että opetussisältöjen säilyessä ennallaan, mutta kirkkoon kuuluvien ollessa velvoitettuja osallistumaan oman uskonnon opetukseen, on osa lapsista tosiasiallisesti velvoitettu osallistumaan opetukseen, joka sisältönsä ja muotonsa puolesta katsottiin aiemmin ainakin osittain uskonnon harjoittamiseksi. Sosialidemokraattien lähtökohta on ollut, että uskonto on yksityisasia ja puolue on pitänyt tärkeänä sekä yksilön oikeutta harjoittaa uskontoa että olla harjoittamatta sitä. Tässä valossa vallitseva lainsäädännöllinen tila ei ole tyydyttävä. Nykyinen lainsäädäntö rajoittaa kirkkoon kuuluvien lasten ja heidän vanhempiensa oikeutta päättää katsomuksellisesta kasvatuksestaan. Tätä ei voida pitää uskonnonvapauden hengen mukaisena asian tilana.