Puoluekokousaloite 89
- 89 Opintopisteiden kuormittavuuteen puututtava
Puoluekokouksen päätös
Puoluekokous tunnistaa aloitteen esiin nostaman ongelman, mutta korostaa opetuksen autonomian merkitystä sekä opintosuoritusten vaatiman työn mitoittamista vastaamaan tutkinnon määriteltyä laajuutta.
Toteutuminen
Päätösesitys Muutosesitykset
Puoluekokous tunnistaa aloitteen esiin nostaman ongelman, mutta korostaa opetuksen autonomian merkitystä sekä opintosuoritusten vaatiman työn mitoittamista vastaamaan tutkinnon määriteltyä laajuutta.
Puoluehallituksen lausunto
Tutkinnonuudistuksessa käyttöönotettujen opintopisteiden vaatima työmäärä on määritelty siten, että vuoden opiskelutyö on 60 opintopistettä, mikä vastaa 1600 tunnin työtä. Tutkinnon vaativa kokonaistyömäärä riippuu tutkinnolle määritellystä tavoitteellisesta suoritusajasta ja siihen liittyvästä tutkinnon opintopisteinä määritellystä kokonaislaajuudesta. Opintojen erilainen vaativuus eri aloilla on ollut pysyvä osa korkeakoulupoliittista keskustelua jo pitkään. 1970-luvulla käyttöön otettiin opintoviikkojärjestelmä helpottamaan tutkintojen kuormittavuuden yhteismitallistamista. Koko opintoviikkojärjestelmän olemassaolon ajan opintoviikkoja kuitenkin kritisoitiin: niiden yhteismitattomuutta yli alojen ja korkeakoulujen rajojen sekä voimakasta riippuvuutta alan ja opettajan käytännöistä. Yliopistojen autonomia opetuksessa on vahva ja opetuksen riippumattomuus poliittisista intresseistä tekee opetuksen ja tutkimuksen autonomiasta myös yhteiskunnallisesti tärkeän arvon. Tästä syystä valtiollisella ohjauksella ei voida, eikä tulekaan voida, suoraan puuttua yliopistojen opetukseen. Valtiollisen ohjauksen keinot ovat epäsuoria, kuten aloitteessa mainittu yliopistojen rahoittaminen sen mukaan kuinka suuri osuus opiskelijoista on suorittanut yli 55 opintopistettä vuodessa. Tällä ja muilla rahoituksellisilla tavoilla yliopistoja kannustetaan mitoittamaan ja järjestämään opinnot siten, että tutkinto on suoritettavissa siihen varatussa ajassa ja siihen käytettävissä olevalla työmäärällä. Keskimäärin opintopisteiden kuormitus näyttää olevan yliopistolaitoksessa vähäisempi kuin niiden nimellinen kuormittavuus. Kun otetaan huomioon tutkimustieto opiskelijoiden opintoihinsa käyttämästä ajasta ja opintojen kokonaiskestosta, jää esimerkiksi maisterintutkinnon keskimääräinen kuormittavuus runsaat tuhat tuntia alhaisemmaksi kuin sen nimellinen laajuus. Tutkintojen tuottaman osaamisen varmistamiseksi tutkintojen vaatiman työmäärän tulisi vastata tutkinnolle määriteltyä laajuutta.
Aloitteet
Opintopisteiden kuormittavuuteen puututtava
Yliopistojen tutkinnonuudistuksen yhteydessä opintoviikot muutettiin opintopisteiksi. Yksi vanha opintoviikko on noin 1,8 opintopistettä. Opintopisteiden myötä opintosuorituksia mitataan tunteina: yksi opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelua.
Valitettavasti yhden opintopisteen kuormittavuus vaihtelee kuitenkin hyvin voimakkaasti yliopistoittain ja koulutusohjelmittain. Koska esimerkiksi opintotuen saamisen ehtona on 5,0 opintopistettä tukikuukautta kohden, vaikeuttavat epäsuhtaiset opintokokonaisuudet tämän tavoitteen saavuttamista.
Myös yliopistojen uudessa rahoitusjärjestelmässä opintopistekertymä on yksi rahoituksen mittareista. Yliopistot saavat rahaa muun muassa sen mukaan, moniko opiskelija suorittaa vähintään 55 opintopistettä vuodessa. Opintopisteiden ylikuormittavuus vaikeuttaa siis myös yliopistojen rahoitusta.
Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry esittää, että
SDP:n on puututtava opintopisteiden eripainoiseen kuormittavuuteen ja kannustettava korkeakouluja uudistamaan tutkintoja ja opintokokonaisuuksia niin, että todellinen opintojen kuormittavuus vastaa niistä kertyviä opintopisteitä.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 109