Puoluekokousaloitteet

Aloitteessa esitetään laadullisen työllistymisen tuomista korkeakoulujen rahoituskriteeriksi ja työllisyyden voimakkaampaa painottamista yliopistojen rahoituksessa. Koulutus parantaa merkittävällä tavalla yksilön asemaa työmarkkinoilla. Perusasteen koulutuksen varassa olevista työikäisistä töissä on alle 40 prosenttia kun ammatillisen koulutuksen suorittaneilla osuus on lähes 70 % ja korkeakoulututkinnon suorittaneilla yli 80 %, joillakin aloilla yli 90 %. Työllistymisen lisäksi keskeistä on tarkastella, miten työllistyminen tapahtuu suhteessa hankittuun koulutukseen. Laadullisella työllistymisellä viitataan työn tasolliseen ja sisällölliseen vastaavuuteen suhteessa hankittuun koulutukseen. Laadullista työllisyyttä voidaan mitata sekä ns. objektiivisilla että subjektiivisilla mittareilla. Objektiiviset mittarit perustuvat asiantuntija-arvioihin työn ja suoritetun koulutuksen suhteesta. Subjektiivisilla mittareilla arvio perustuu henkilön omaan käsitykseen työtehtäviensä vaativuudesta ja sisällöstä suhteessa koulutuksensa vaativuuteen ja sisältöön. Laajemmin on käytössä näistä subjektiivinen mittaustapa. Koulutuksen ja työn tasollisen ja sisällöllisen vastaavuuden perusteella vastaajat jakautuvat neljään ryhmään, joista koulutusta vastaavissa tehtävissä olevina pidetään niitä, joilla työtehtävät vastaavat koulutusta sekä sisällöllisesti että vaativuudeltaan. Suomessa laadullista työllisyyttä on tutkittu lähinnä yliopistoista valmistuneiden osalta. Ammattikorkeakoulutuksen osalta tutkimusta on saatavissa varsin suppeasti ja ammattikoulutettujen osalta hyvin heikosti. Kansainvälisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että laadullisesti heikko työllistyminen on sitä yleisempää, mitä lyhyempi ja kapea-alaisempi ammattiin johtava koulutus on. Laadullisesti heikko työllistyminen on siis yleisintä lyhyen ammatillisen koulutuksen suorittaneilla ja harvinaisinta yliopistokoulutetuilla. Rahoitusperusteena laadulliseen työllistymiseen liittyy lukuisia ongelmia. Koulutuksen ja seurannasta saatavien tulosten välillä on niin pitkä viive, että käytännössä korkeakoulua rahoitettaisiin pääosin lähes kymmenen vuotta aiemmasta toiminnasta. Kapea-alainen täsmäkoulutus johtaa lyhyellä aikavälillä hyvään työllistymiseen, mutta työuran edetessä kapea-alaisuus kääntyy taakaksi ja työllisyys jää heikommaksi. Laadullisen työllistymisen painottaminen rahoitusperusteena kannustaisi korkeakoulua maksimoimaan lyhyen tähtäimen laadullisen työllistymisen, mikä voisi tapahtua yhteiskunnan intressien vastaisesti pidemmän aikavälin työllistymisen kustannuksella. Laadullinen työllistyminen soveltuu heikosti tilanteisiin, joissa työelämän rakenteet muuttuvat nopeasti ja aiemmin tietyn tyyppisiin tehtäviin valmistaneella koulutuksella olevat henkilöt joutuvat hakeutumaan muiden alojen tehtäviin. Tällöin laadullinen työllistyminen rankaisisi mittarina niitä korkeakouluja, joiden antama koulutus mahdollistaa työllistymisen myös oman perinteisen alan ulkopuolelle.