Puoluekokousaloitteet

Aloitteessa esitetään, että toisen ihmisen tahallinen ja toistuva vainoaminen psyykkisen häirinnän keinoin kriminalisoitaisiin Suomen rikoslaissa. Asiasta ei ole olemassa aikaisempia puoluekokouspäätöksiä, mutta puoluekokous on useaan otteeseen esittänyt parannuksia rikosten uhrien asemaan, joihin vainon kohteeksi joutuminenkin rinnastuisi. Suomi on hyväksynyt Euroopan neuvoston perheväkivaltaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan yleissopimuksen, mikä saattaa edellyttää myös vainoamisen määrittämistä rikolliseksi. Ihmisen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi ja koskemattomuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Fyysinen koskemattomuus on suojattu hyvin Suomen rikoslainsäädännössä. Sen sijaan psyykkinen hyvinvointi ja koskemattomuus eivät toistaiseksi ole saaneet samankaltaista lainsuojaa. Vainoamisella tarkoitetaan tarkoituksenmukaista, toiseen henkilöön toistuvasti kohdistuvaa, ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa tai jota perustellusti voidaan pitää pelottavana. Kun vainoaminen heikentää olennaisesti uhrin psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, se rikkoo tätä perusoikeutta. Monet vainoamiseen liittyvät teot ovat Suomessa jo nykyisin rangaistavia. Vaikka uhkaaminen tai kotirauhan rikkominen on erikseen kielletty laissa, se ei anna uhrille riittävää suojaa. Suomessa vainoaminen ei ole rikos, vaan häirintään voidaan puuttua ainoastaan lähestymiskieltolain avulla. Käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että se ei läheskään kaikissa tilanteissa estä tekijää jatkamasta uhrinsa vainoamista. Vaikka lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä, ottaa häneen yhteyttä tai seurata tai tarkkailla häntä, kieltoa rikotaan yli kolmanneksessa tapauksista. Häirintä kestää keskimäärin kaksi vuotta. Suurin osa vainoamisista liittyy päättyneisiin parisuhteisiin, missä ne myös jatkuvat pisimmän aikaa. Muita vainoamistapauksia ovat esimerkiksi vanhempien ja lasten väliset ongelmat tai ammatin tuomat tilanteet. Vainoaminen on toistaiseksi kriminalisoitu yhdeksässä EU-maassa, Itävallassa, Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Italiassa, Maltalla, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa — sekä kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa ja Kiinassa. Ruotsissa vainoamisen kieltävä laki astui voimaan 1.10.2011. Näiden maiden lisäksi laki vainoamisesta on valmisteilla ainakin Islannissa ja Etelä-Afrikassa. Kaikissa näissä edellä mainituissa EU:n jäsenvaltioissa on myös laki lähestymiskiellosta. Käytännössä on havaittu, että lait lähestymiskiellosta ja vainoamisen kriminalisoinnista tukevat toisiaan. Vainoamisen kriminalisointi on todettu toimivaksi, vainoamisen määrittelyä ei ole koettu vaikeaksi, ja laki on vaikuttanut myös ennalta ehkäisevästi. Sosialidemokraattinen kansanedustaja Pauliina Viitamies jätti vuonna 2011 eduskunnassa lakialoitteen rikoslain 24 luvun muuttamisesta siten, että lukuun lisättäisiin 2 a §, jossa kriminalisoidaan toisen ihmisen vainoaminen. Aloitteen on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa mukaan lukien suuri joukko sosialidemokraattisia kansanedustajia, mutta sen käsittely eduskunnassa on vielä kesken. Suomessa oikeusministeriö on asettanut lokakuussa 2011 työryhmän, joka selvittää vainon kriminalisoinnin mahdollisuuksia Suomen rikoslainsäädännössä. Työryhmän tulee selvittää, minkä tyyppistä yksityisyyteen kohdistuvaa häirintää ja ilkivaltaa moderneilla viestintävälineillä voidaan aiheuttaa, minkälaisia oikeussuojakeinoja tällaista menettelyä vastaan laissa on ja olisiko niitä syytä tehostaa. Eduskunta edellytti asian selvittämistä hyväksyessään vuonna 2009 rikoslain muutoksen, jolla häiritsemistarkoituksessa tehty matkapuhelinviestien lähettäminen tuli kotirauhan rikkomisena rangaistavaksi. Lisäksi työryhmän tehtävänä on arvioida, edellyttääkö Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskevassa yleissopimuksessa rangaistavaksi mainittu vainoaminen rikoslain muuttamista. Sopimuksen mukaan toiseen henkilöön kohdistuva tahallinen ja toistuva uhkaava käyttäytyminen, joka saa tämän henkilön pelkäämään turvallisuutensa vaarantumista, on kriminalisoitava. Menettelystä on käytetty englanninkielellä nimitystä stalking, suomeksi ahdistelu, häirintä tai vainoaminen. Työryhmän työn on määrä valmistua keväällä 2012.