Puoluekokousaloitteet

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 146-152 Aloitteessa 146 esitetään, että valmisteilla olevaan kansalliseen pitkän aikavälin (2050) ilmasto- ja energiastrategiaan otetaan tarkasteltavaksi täysin uusiutuviin energiantuotantomuotoihin perustuva skenaario. Skenaariossa tulisi tehdä systeemitason tarkastelu siitä, millä uusiutuvilla energianlähteillä ja -muodoilla saavutettaisiin tehokkain kokonaisuus. Aloitteessa 147 esitetään, että Suomi laatisi strategian ydinvoimasta luopumiseksi. Aloitteen mukaan ydinvoiman käyttö on este kestävän kehityksen mukaiselle ”vihreälle” talouskasvulle, jonka mahdollistaisi paremmin panostus uusiutuviin energialähteisiin. Aloitteissa 148 ja 152 esitetään, että puolue ottaisi tavoitteeksi kotimaisen tuulivoimaosaamisen tukemisen investointi- ja tuotekehitystuilla. Lisäksi tuulivoimahankkeiden esteenä olevia lupa- ja kaavoituskäytäntöjä tulisi virtaviivaistaa esimerkiksi keskittämällä lupien käsittelyyn liittyvä päätöksentekoa ja nopeuttamalla hankkeista tehtyjen valitusten käsittelyä. Aloitteessa 149 esitetään, että Suomeen ei rakennettaisi uusia ydinvoimaloita. Perusteena aloitteelle esitetään, ettei ydinvoiman rakentamisella saavuteta yhteiskunnan kannalta mitään merkittäviä hyötyjä, kun kaikki hankkeisiin liittyvät näkökohdat otetaan huomioon. Aloitteessa 150 esitetään, että puoluekokous velvoittaisi puolueen sitoutumaan hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteeseen sekä edistämään siirtymistä uusiutuvaan energiantuotannon rakenteeseen vuoteen 2050 mennessä. Aloitteessa 151 esitetään, että puoluekokous velvoittaa puolueen tekemään työtä sen eteen, että turpeen poltosta luovutaan vuoteen 2025 mennessä sekä ottamaan julkisesti kantaa turpeen polton lopettamisen puolesta. Ilmastonmuutoksen torjuminen on nykyisten sukupolvien vastuulla. Suomi on myös sitoutunut kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen kansainvälisin sopimuksin. SDP:n puoluekokouksessa 2008 hyväksytty ’Neljä vuodenaikaa’ ilmasto- ja energiaohjelma sekä nykyinen hallitusohjelma linjaavat puolueen energiakantoja selkeästi. Molemmissa dokumenteissa painotetaan sekä kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisen kustannustehokkuutta että energiatehokkuutta energia- ja ilmastopolitiikan keskeisinä tavoitteina. Tässä yhteydessä mitään yksittäistä tuotantomuotoa ei tule jättää keinovalikoiman ulkopuolelle. Kestävä kehitys pitää sisällään ympäristönäkökulmien lisäksi sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen. Ympäristönäkökohtien lisäksi on huomioitava sosiaalinen ja taloudellinen tasa-arvoisuus. Vaikka kokonaisenergiankulutuksen ennakoidaan laskevan koko Euroopassa (mm. Energy Roadmap 2050), tulee sähkönkulutus todennäköisesti kasvamaan, koska sähköllä voidaan korvata tehokkaasti ja vähäpäästöisesti fossiilisia polttoaineita mm. liikenteessä. Tässä tulevaisuudessa on rooli sekä ydinvoimalla että uusiutuvalla energialla. Päästöttömiä (CO2) energiantuotantolaitoksia tarvitaan myös korvaamaan vanhaa käytöstä poistuvaa fossiilista ja ydinkapasiteettia. Kaikessa energiantuotannossa on huomioitava tuotannon elinkaaren vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin. Energia-alan infrassa ja osaamisessa on merkittävää kotimaista kasvupotentiaalia sekä työllisyysmahdollisuuksia. Energiateknologian osalta erityisesti korkeatasoisten komponenttien suunnittelu ja valmistaminen ovat merkittäviä mahdollisuuksia suomalaiselle työllisyydelle ja elinkeinoelämälle. Matalaa osaamista vaativassa ns. ”bulkkituotannossa” painopiste siirtyy vääjäämättä halvemman työvoiman maihin, joten panostukset Suomessa olisi järkevintä sijoittaa energia-alalla tehtäviin, joissa meillä on jo maailman johtavaa osaamista kuten metsäalaan, polttotekniikan, sähkölaitteiden ja metalliteollisuuden tuotteisiin, konsultointiin, suunnitteluun sekä tuotekehitykseen. Tuulivoiman rakentamisen merkittävänä esteenä on monimutkainen ja hidas lupaprosessi. Tätä järjestelmää tulisi virtaviivaistaa, kuten hallitusohjelmassakin on todettu. Myös investointitukea merituulivoimahankkeille suunnitellaan parhaillaan. Maatuulivoima on jo syöttötariffin piirissä ja siten taloudellisesta näkökulmasta perusteet hankkeiden toteutumiselle ovat jo olemassa hyvissä tuuliolosuhteissa. Siten hyvien tuulivoimalle soveltuvien alueiden kaavoitukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Valtion tuotekehitystuki, yhdessä yksityisen sektorin kanssa, mahdollistaisi kotimaisen osaamisen kehittämisen ja tarjoaisivat tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia erityisesti niillä tuulivoiman aloilla, joita esimerkiksi pohjoinen ilmasto ja arktiset olosuhteet vaativat. SDP nostaa voimakkaasti esille energiapolitiikassaan myös oikeudenmukaisuuden. SDP on sitoutunut hallitusohjelmassa pitkän aikavälin tavoitteeseen hiilineutraalista Suomesta vuonna 2050. Tähän tavoitteeseen kuuluu fossiilisten polttoaineiden ja turpeen energiakäytön huomattava leikkaaminen (poislukien laitokset, jotka varustettu hiilidioksidin talteenottoon kykenevillä laitteilla). Sähkön- ja lämmöntuotannossa päästöjenvähentämistä ohjaa Suomessa ja Euroopan unionissa suurelta osin päästökauppajärjestelmä, jonka puitteissa päästöille on asetettu vuosittain kutistuva kiintiö. Yli 90 prosenttia turpeesta käytetään päästökauppasektoriin kuuluvissa laitoksissa ja siten erilliset päätökset turpeen käytöstä luopumiseksi eivät vaikuttaisi päästökauppasektorin päästöihin mitenkään. Lisäksi turve on monessa nykyisessä laitoksessa käytetty tukipolttoaine (parantaa polttoprosessia sekä laitteiden käyttöikää) uusiutuvalle biomassalle. SDP on kuitenkin sitoutunut hallitusohjelmassa turpeen käytön suunnitelmalliseen vähentämiseen, sen käytöstä koituvien ympäristövaikutusten vuoksi, kuitenkin niin, ettei se korvaudu hiilellä. Skenaariotyöllä on tärkeä rooli tulevaisuuden hahmottamisessa ja keskusteluiden pohjana, mutta niiden rajallisuus päätöksenteossa on myös otettava huomioon. Tulevissa kansallisissa pitkän ajan skenaariotarkasteluissa (2050) on perusteltua selvittää myös vaihtoehto, jossa Suomen energiantuotantorakenne pohjautuu ainoastaan uusiutuvaan energiaan.