Puoluekokousaloitteet

Aloitteessa esitetään, että perustuslakia muutettaisiin niin, että maassamme pysyvällä oleskeluluvalla asuvat maahanmuuttajat saisivat oikeuden äänestää myös muissakin kuin kunnallisvaaleissa. Suomessa ajatellaan yleisesti, että maahanmuuttajilla tulisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet, kuin suomalaisillakin. Tästä periaatteesta poikkeuksen muodostavat valtiollisten oikeuksien ja velvollisuuksien ydinalue, jälkimmäisten kohdalla ulkomaan kansalaisia ei koske asevelvollisuus ja oikeuksien kohdalla tiettyjen poliittisten oikeuksien rajoitukset liittyvät kansalaisuuteen. Ulkomaalainen, joka ei ole oleskelumaan kansalainen, ei yleensä saa lainkaan äänestää valtiollisissa vaaleissa, kuten presidentin- ja eduskuntavaaleissa. Poikkeuksena on esimerkiksi Uusi-Seelanti, jossa äänioikeuden edellytyksenä on vuoden asuminen maassa. Uruguay edellyttää viidentoista vuoden asumista. Valtiot rajoittavat ulkomaalaisten äänioikeuden pääasiassa paikallisvaaleihin, joita Suomessa edustavat kunnallisvaalit. Jonkinlainen oikeus äänestää on annettu ulkomaalaisille kaikkiaan 66 maassa. Edellytyksenä on pysyväisluonteinen asuminen, jonka raja on eri maissa 3–15 vuotta. Aloitteesta ei ole olemassa aikaisempaa puoluekokouspäätöstä, mutta sinänsä aloitteen sisältö on samansuuntainen, kuin SDP:n aikaisemmat maahanmuuttajia koskevat linjaukset. SDP on mm. esittänyt uussuomalaisten parempaa integroimista yhteiskuntaan ja pyrkinyt edistämään heidän työllistymistään. Puoluekokous katsoi vuonna 2010, että kestävä maahanmuuttopolitiikka rakentuu oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainolle. Kaikilta Suomessa asuvilta ja oleskelevilta vaaditaan lakien noudattamista. Lisäksi Suomalaisilla työmarkkinoilla vaaditaan ehdotonta suomalaisten työehtojen kunnioittamista. SDP:n maahanmuuttopoliittisessa raportissa Reilu ja hallittu maahanmuuttopolitiikka elokuulta 2010 ei suoraan otettu kantaa maahanmuuttajien poliittisten oikeuksien muuttamistarpeeseen. Raportin peruslinjan mukaan ihmisille on tarjottava nykyistä tehokkaampia kotoutumis- ja työllistymispolkuja. Perustuslain (731/1999) 14 §:n mukaan Suomessa asuvalla ulkomaalaisella on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisissa kansanäänestyksissä ja julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Vaalikelpoinen kunnallisvaaleissa on henkilö, jolla on äänioikeus. Vaalilain (714/1998) 2 §:n 2 momentin mukaan europarlamenttivaaleissa äänioikeutettuja ovat myös ne Euroopan unionin muun jäsenvaltion kansalaiset, jotka asuvat Suomessa ja ovat ilmoittautuneet täällä äänioikeutetuksi. Yhteiskunnan kaikkien jäsenten yhdenvertainen osallistuminen kaikkiin poliittisiin prosesseihin on demokratian ydinajatuksia. Maahanmuuttajien poliittinen osallistuminen on kotouttamisprosessin eräs ulottuvuus. Mitä enemmän osallistutaan poliittisesti, sitä paremmin sopeudutaan demokratiaan. Vaikka kotouttamispolitiikassa on perinteisesti tapana keskittyä sosioekonomisiin aiheisiin, huomio kiinnittyy yhä useammin osallistumisen ja kotoutumisen henkilökohtaisten ulottuvuuksien merkitykseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tehokkuuteen. Tämä lähestymistapa edellyttää maahanmuuttajien integroitumista kaikille yhteiskunnan osa-alueille; kansalaisuuteen, kulttuuriin, sekä myös politiikkaan. Jokaisella EU:n jäsenvaltiolla on omat sääntönsä ja perusteensa kansalaisuuden tai oleskeluluvan myöntämisestä sekä poliittisten oikeuksien käytöstä. Vaikka tilanne on kaikkea muuta kuin yhtenäinen, EU:n jäsenvaltioissa vaikuttaisi olevan suuntaus kohti äänioikeuden laajempaa myöntämistä paikallisissa vaaleissa. Äänioikeus valtiollisissa vaaleissa on edelleen kansalaisoikeuksien ydinaluetta, kun taas paikallisvaaleissa on perustellusti avattu vaalioikeuksia kunnassa asuville ilman kansalaisuuskytkentää. Kotoutumisen edistämiseksi tulisi ennemmin lyhentää kansalaisuuden hakemisen edellyttämää maassa asumisen aikaa kuin hämärtää kansalaisuuden sisältöä.