Puoluekokousaloite 164
- 164 Luonnonlohen ja -taimenen kantoihin tehoelvytys
Puoluekokouksen päätös
Puoluekokous katsoo, että vaelluskalojen luonnonkantojen elvyttämisen ja niiden elinvoimaisuuden turvaamisen tulee olla suomalaisen kalastuspolitiikan keskeisiä tavoitteita. Puoluekokous edellyttää, että SDP toimii kalastuslain muuttamiseksi niin, että asiaa edistetään aidosti niin, että aloitteessa mainittuja toimia saadaan vihdoin toteutusasteelle. Samalla on kuitenkin turvattava kalastajien mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen eri puolilla maata mahdollisimman tasapuolisesti.
Toteutuminen
Päätösesitys Muutosesitykset
Puoluekokous katsoo, että vaelluskalojen luonnonkantojen elvyttämisen ja niiden elinvoimaisuuden turvaamisen tulee olla suomalaisen kalastuspolitiikan keskeisiä tavoitteita. Puoluekokous edellyttää, että SDP toimii kalastuslain muuttamiseksi niin, että asiaa edistetään aidosti niin, että aloitteessa mainittuja toimia saadaan vihdoin toteutusasteelle. Samalla on kuitenkin turvattava kalastajien mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen eri puolilla maata mahdollisimman tasapuolisesti.
Puoluehallituksen lausunto
Aloitteessa esitetään keinoja luonnonlohi- ja taimenkantojen elvyttämiseksi mm. suojeluohjelmalla, kalatiestrategian täytäntöönpanolla ja siirtämällä kalastusasiat maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön. Vuoden 2008 puoluekokouksessa todettiin vaelluskalojen luonnonkantojen säilyttämisen ja niiden elinvoimaisuuden turvaamisen tärkeys. Kalastuslain uudistaminen on kesken eduskunnassa. Luonnonlohen suojelu on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu laajan lausuntokierroksen pohjalta kalatiestrategia, johon on kirjattu monia toimenpiteitä vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Vaelluskalojen kestävän käytön ja hoidon varmistaminen, niiden luontainen elinkierto sekä kalojen kulun turvaaminen edellyttävät monilta osin nykyistä tehokkaampia kalastuksen säätelytoimenpiteitä. Valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla, jokivesistöjen elinympäristökunnostuksilla, kalateillä ja vaelluskalakannan lisääntymis- ja syönnösalueella toteutettavilla kalastuksen säätelytoimenpiteillä tulisi edesauttaa riittävän kalamäärän pääsyä lisääntymisalueille. Keskeisiä säätelytoimenpiteitä ovat rauhoitusalueet ja -ajat, pyydystekninen säätely, sallittujen tai kiellettyjen pyyntimenetelmien määrittely, kalan kulkua koskevat määräykset ja edistävät toimet sekä saaliskiintiöt. Lohen ja taimenen elinolot ovat kaventuneet reilun vuosisadan aikana tuntuvasti. Tärkeimpinä syinä tähän ovat olleet vesistöjen rakentaminen ja saastuminen, lisääntymisalueiden eli koskien perkaaminen sekä suo- ja metsäojitukset. Lohelle vaellusesteiden rakentaminen on ollut kohtalokasta siellä, missä se on tapahtunut. Taimen on säilynyt monimuotoisen käyttäytymisensä ansiosta monin paikoin hieman paremmin. Viimeiset vapaat lohijoet ovat säästyneet joko siksi, että ne ovat rajajokia, tai siksi ettei niihin ole kannattanut rakentaa voimalaitoksia. Menetettyjen lohijokien âkorvaukseksiâ on toteutettu poikasviljelyä. Paitsi että istutukset ovat osoittautuneet tehottomiksi, menetelmä on ruokkinut viimeisten luonnonkantojen pyyntiä niiden merivaelluksella. Viimeiset elinvoimaiset vaelluskalakannat on asetettava valtiovallan erityiseen suojeluun ja tätä varten on luotava esityksessä mainittu selkeä suojeluohjelma. Taimenen osalta kiireysjärjestyksessä ensimmäisenä ovat latvavesien luonnonkantojen pelastaminen patojen yläpuolisilla alueilla.
Aloitteet
Luonnonlohen ja -taimenen kantoihin tehoelvytys
Suomalaiset taimenen ja luonnonjokilohien kutevat lohikannat ja siten syntyvät poikaskannat ovat keskustavetoisen kalastuspolitiikan johdosta päässeet varsin huonoon kuntoon. Syynä pidetään mereltä kutujokeen vaeltavien lohiemojen varsin varhaista pyynnin aloittamista, eteläisellä Itämerellä tapahtuvaa varsin rajoittamatonta ajosiimapyyntiä sekä osittain salakalastusta.
Merialueille istutetut poikaset eivät ole luonnonvalinnan puuttumisen vuoksi siellä pärjänneet. Ylipäätään laitosviljely on vain tehotonta tekohengitystä, joka johtaa geneettisen perimän heikkenemiseen niin lohen kuin taimenen osalta ja pahimmillaan näiden yksiöiden sekoittumiseen luonnonkantoihin.
Ongelmana on luonnonlohien ja -taimenten luonnonpoikasten liikakalastus merialueilla. Kansallinen näkökanta EU:n kalastuspolitiikkaan on ollut aivan liian lepsu. Toisaalta kyse on ollut rannikon ammattikalastajien oikeuksista omaan elinkeinoonsa, mutta toisaalta asiassa on poljettu pohjoisen lohijokien kalastuksesta elävien matkailuyrittäjien oikeuksia. Suurimpana kärsijänä on kuitenkin pian tällä menolla sukupuuttoon kuolevat luonnonvaraiset lohet. Luonnontaimenen luonnollista kehitystä ovat haitanneet myös erityisesti metsäojitukset, padot sekä metsätalouden aiheuttamat nopeat ylä- ja alavirtaamat kutualueilla. Toinen iso este on ollut vesivoiman rakentaminen ja luonnontilaisten vesistöjen vanhakantainen valjastaminen energiapolitiikan käyttöön.
Luonnonlohi- ja taimenkantojen nousumahdollisuuksia on parannettava, esimerkiksi rakentamalla kunnollisia kalaportaita ja kalateitä ja kunnostamalla jokia. Näistä pitäisi tehdä määrätietoiset tavoitepäätökset sekä selkeät toteutussuunnitelmat. Vesivoimaa tuottavien yhtiöiden suhtautumista kalatieajatteluun on tehtävä suopeammaksi luomalla yhteiskunnan taholta porkkanoita, joiden avulla vesivoimayhtiöt voisivat tehdä paljon itse rakentamiensa esteiden ylittämiseksi. Tällainen porkkana voisi olla esimerkiksi tulevan windfall -veropäätökseen liitettävä vähennysoikeus, jonka vesivoimayhtiö saisi esimerkiksi kaikista kalaporras- ja kalatiehankkeiden rakentamisesta, energiatuotannossa olevien jokivesistöjen kunnostus- ja ennallistamistoimista sekä vanhojen vesivoimayksiköiden purkamisesta aiheutuvista kustannuksista.
Lisäksi olisi luotava korvausmenetelmä Suomen kapenevalle ammattikalastajakunnalle, jotta luonnonlohen emokalojen nousu voitaisiin turvata viimeisiin vapaisiin kotijokiin. Pyyntiaikoja on tuntuvasti kalojen nousuaikaan rajoitettava ja turvattava tällä tavoin kalojen luonnollinen lisääntymismahdollisuus jokialueilla.
Huomioitavaa on myös, että kalastusasioita valtionhallinnossa hoitaa maa- ja metsätalousministeriö, joka lähestyy kalastusta ja kalakantojen selkeästi elinkeinotoiminnan sekä vesienomistajien näkökulmasta. Luonnonsuojelulliset näkökulmat jäävät toistuvasti taka-alalle. Tulevaisuuden kalakantojen runsaudesta ja kalastusmahdollisuuksista on huolehdittava. Siksi jo tänään on tehtävä päätöksiä ja töitä huomisen kalansaaliin varmistamiseksi.
Nuorsosialidemokraatit NUS ry esittää, että
Sosialidemokraattinen puolue ryhtyy toimiin ja tekee aloitteita, joilla luonnonlohen ja taimenen elvytykseen saadaan suojeluohjelma. Tulevaan windfall verojärjestelmään luodaan vesivoimayhtiöille vähennysporkkana, joka vie kansallista kalatiestrategiaa eteenpäin. Kalastusasioiden siirto maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön toteutetaan tuomaan tehokkaampi näkökulma kalakantojen suojeluun. Ammattikalastajille luodaan selkeä korvausjärjestelmä uusista luonnonlohen suojeluun liittyvien päätösten haittojen korvaamiseksi.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 185