Puoluekokousaloite 165
- 165 Edistykselliseen maatalouspolitiikkaan
Puoluekokouksen päätös
Puoluekokous yhtyy aloitteiden päätösesityksiin ja toteaa, että SDP:n on hyvä aktivoitua vieläkin enemmän maatalouspolitiikassa niin EU:n kuin kotimaankin tasolla. Puoluekokous pitää tärkeänä, että maataloustuen kokonaisuus on kansalaisten arvioitavissa ja pitää perusteltuna, että budjettimenettelyn läpinäkyvyyttä lisätään ja byrokratiaa puretaan. Maataloustukia tulee painottaa niin, että niillä on aidosti vaikutusta tuotantoon. Samaan aikaan voidaan pinta-ala- ja luopujatukia vastaavasti karsia. Ympäristötukien on perustuttava normien noudattamiseen ja niiden tulee olla selkeämmin ympäristöohjautuvia ja vesiensuojeluun kannustavia. Maataloustukipolitiikassa on otettava lähtökohdaksi maaseudun ihmisten toimeentulo ja tarkasteltava kokonaisuutta tästä näkökulmasta. Maatalouden kannattavuutta lisätään markkinoiden, ei tukipolitiikan, kautta. Tukien suuntaamisessa on otettava huomioon selkeämmin työvaltaisen maatalouden ja tilanhoidon vaikeudet, alueelliset erityispiirteet, sekä nuorten ja aloittavien tuottajien haasteet. Maataloustuille on saatava ylärajat suurien tilojen kohdalla. EU:n maatalouspolitiikassa on huolehdittava, että tuet ohjataan kasvuperusteisesti tuotannon kehittämiseen ja tuotteiden jatkojalostamiseen sekä koulutukseen. Suuria maataloustuotantomaita suosivia tukimekanismeja on pidemmällä aikajänteellä kyettävä purkamaan.
Toteutuminen
Päätösesitys Muutosesitykset
Puoluekokous yhtyy aloitteiden päätösesityksiin ja toteaa, että SDP:n on hyvä aktivoitua vieläkin enemmän maatalouspolitiikassa niin EU:n kuin kotimaankin tasolla. Puoluekokous pitää tärkeänä, että maataloustuen kokonaisuus on kansalaisten arvioitavissa ja pitää perusteltuna, että budjettimenettelyn läpinäkyvyyttä lisätään ja byrokratiaa puretaan. Maataloustukia tulee painottaa niin, että niillä on aidosti vaikutusta tuotantoon. Samaan aikaan voidaan pinta-ala- ja luopujatukia vastaavasti karsia. Ympäristötukien on perustuttava normien noudattamiseen ja niiden tulee olla selkeämmin ympäristöohjautuvia ja vesiensuojeluun kannustavia. Maataloustukipolitiikassa on otettava lähtökohdaksi maaseudun ihmisten toimeentulo ja tarkasteltava kokonaisuutta tästä näkökulmasta. Maatalouden kannattavuutta lisätään markkinoiden, ei tukipolitiikan, kautta. Tukien suuntaamisessa on otettava huomioon selkeämmin työvaltaisen maatalouden ja tilanhoidon vaikeudet, alueelliset erityispiirteet, sekä nuorten ja aloittavien tuottajien haasteet. Maataloustuille on saatava ylärajat suurien tilojen kohdalla. EU:n maatalouspolitiikassa on huolehdittava, että tuet ohjataan kasvuperusteisesti tuotannon kehittämiseen ja tuotteiden jatkojalostamiseen sekä koulutukseen. Suuria maataloustuotantomaita suosivia tukimekanismeja on pidemmällä aikajänteellä kyettävä purkamaan.
Puoluehallituksen lausunto
Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 165-166 Aloitteissa esitetään, että puolue suhtautuu nykyiseen maataloustukijärjestelmään kriittisesti ja työskentelee aktiivisesti sen epäkohtien korjaamiseksi. Suomen maataloustukijärjestelmä on osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Maataloustukien tarkoituksena on mahdollistaa maanviljelyn jatkuvuus olosuhteissa, missä vaihtelevien maailmanmarkkinahintojen takia tarvitaan vakaa maatalouden rahoitus. Suomi on liittymisneuvotteluissaan sopinut kansallisesta tukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Maatalouden tuilla pyritään turvaamaan kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Kullakin maatalouden tukimuodolla on oma tavoite ja tarkoitus. Suomi on jaettu tukialueisiin tukien porrastamisen vuoksi etelästä pohjoiseen. SDP edellyttää, että EU:n maatalousreformissa tunnustetaan Suomen erityisolosuhteet ja tukee EU-linjausta, jossa maataloustuotannon edellytykset tulee säilyttää kaikilla yhteisön alueilla mukaan lukien syrjäiset ja luonnonolosuhteiltaan vaikeat alueet. EU:n sisäinen tukijakauma perustuu yli 20 vuoden tuotantohistoriaan, eikä se vastaa 27 erilaisen jäsenmaan muuttuvilla markkinoilla toimivan maatalouden vaatimuksiin. EU:n tukijärjestelmän oikeudenmukaisuus edistää myös EU:n ja kansallisten tukien hyväksyttävyyttä ja perusteltavuutta. Yhteisen maatalouspolitiikan ja sen rahoitusperustan uudistamisella varmistetaan jäsenmaiden tasapuolisempaa maksuvelvollisuutta ja kevennetään byrokratiaa ja tuelle kyetään asettamaan ylärajat. Tämä tulee toteuttaa määritellen yhteismarkkinoiden tukipolitiikan yleisperiaatteet. Tavoitteena on EU:n ja kansallisten tukien suuntaaminen Suomen maatalouden erityistarpeet huomioon ottaen. Valtaosa maatalouden tukirahoista kulkee EU:n kautta. Maatalous muodostaa noin. 50 miljardin euron osuudella puolet unionin budjetista. Nykyinen maataloustukijärjestelmä on kallis, byrokraattinen ja monimutkainen. Sen myötä tukia valuu liiaksi muualle kuin siihen maataloustuotantoon, johon ne on tarkoitettu. Tukien valuminen kohteisiin, joissa niille ei ole aitoa tarvetta, heikentää koko maataloustukijärjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä. Kotimaisen elintarviketuotannon tärkeys tulee tunnustaa. Samoin on myönnettävä, että se ei toimi ilman tukia. Maataloustukien määräytymisperusteita tulisi muuttaa niin, että tuet kohdentuvat aktiivituotantoon. Silti maatalouden tulevaisuutta ei Suomessa voida kuitenkaan ratkaista pelkällä tukipolitiikalla. Keskeistä on, miten hyvin koko elintarvikeketju maatilalta elintarviketeollisuuden kautta kauppaan pystyy vastaamaan kuluttajien muuttuviin vaatimuksiin tuottamalla laadultaan ja hinnaltaan kilpailukyisiä tuotteita. Maaseutupolitiikka ei ole pelkkää maatalouspolitiikkaa. Maaseudun elinvoimaisuuden säilyminen edellyttää monipuolista ja -alaista yrittäjätoimintaa. Elinkelpoinen yrittäjyys maaseudulla tarvitsee toimivat yhteiskunnalliset perusrakenteet. On kuitenkin huomattava, että liitännäiselinkeinojen ja maataloudesta luopujien tuet ovat vääristäneet kilpailuasetelmaa maaseudulla. Tukijärjestelmän ulkopuoliset on ajettu heikkoon asemaan ja heidän onkin haettava leipänsä lähes aina asutuskeskuksista, tai muutettava pois maaseudulta. Maaseudun normaalit työsuhteiset työpaikat ovat hävinneet miltei olemattomiin. Ulkoistaminen ja pakkoyrittäjyys ovat syrjäyttäneet normaalit työsuhteiset työpaikat ja tilalle on synnytetty kannattamatonta ja lyhytaikaista liiketoimintaa. Maatalousyrittäjäeläkejärjestelmän hyväksikäyttäminen ajaa maaseudun yrittäjät eriarvoiseen asemaan. Pitkälti yhteiskunnan tuella järjestetty eläkejärjestelmä antaa merkittävän kilpailuedun, jota on vaikea perustella nykyisessä yhteiskunnassa. Kansainväliset kauppasäännöt ovat jättäneet kehitysmaiden maatalouden kehitysmahdollisuudet kohtuuttoman heikkoon asemaan teollisuusmaiden vahvasti subventoituun maatalousteollisuuteen nähden. Tarvitaankin kattavia kansainvälisiä pelisääntöjä, jotka takaavat myös kehitysmaille aitoja mahdollisuuksia kehittää omaa maatalouttaan ja elintarvikekauppaansa tavalla, joka nykyistä paremmin turvaa ihmisten oikeuden riittävään, turvalliseen ja edulliseen ruokaan. Pidemmällä tähtäimellä tulisi pohtia mahdollisuuksia edetä kohti maailmanlaajuista hintajärjestelmää, jossa elintarvikkeille määrättäisiin globaalit minimihinnat ja niiden vastineeksi vaadittaisiin esimerkiksi parempia työoloja ja ympäristöseikkoja.
Aloitteet
Edistykselliseen maatalouspolitiikkaan
Eurooppalaista ja siinä ohessa suomalaista maatalouspolitiikkaa on syytä tarkastella kriittisesti. Alun perin maanviljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi tarkoitettu järjestelmä on muuttunut alkuperäisen ideansa irvikuvaksi, johon tulee saada muutos.
Maataloustukijärjestelmässä on lukuisia ongelmia. Tukijärjestelmä korkeine tuontitulleineen pitää elintarvikkeiden hintoja Euroopassa maailmanmarkkinahintoja korkeammalla. Tämä haittaa erityisesti vähävaraisten taloudellista hyvinvointia, sillä he kuluttavat suhteellisesti suuremman osan tuloistaan ruokaan kuin rikkaat.
Tukijärjestelmä on sortava myös globaaleja köyhiä kohtaan. Kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, olisi tärkeää luoda sellaista vientiä, joka ei tarvitse käynnistyäkseen massiivisia pääomia vaan on rahoitettavissa paikallisilla voimavaroilla. Elintarviketuotanto on juuri tällaista vientiteollisuutta, mutta siltä suljetaan Euroopan markkinat. Kärjistäen voidaankin sanoa, että Euroopan maatalouspolitiikan suurin saavutus on afrikkalaisten pitäminen köyhinä.
Kelvottomat maataloustuet asettavat myös syrjäseutujen yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan. Maatalousyrittäjä saa tuet, mutta esimerkiksi kyläkauppiaan on pärjättävä omillaan. Suljettavia kyläkauppoja, -posteja ja -kouluja maataloustuet eivät pelasta.
Maataloustuet syövät kohtuuttoman suuren osan EU:n budjetista tilanteessa, jossa kaikkien julkisten instanssien kulutuksen leikkaamiseen on painetta. Tukija rahoittamalla EU hirttää itseensä menneiden aikojen elinkeinoon, kun tärkeämpää olisi käyttää nämäkin rahat talouden modernisointiin ja uusien innovaatioiden kehittämiseen. Lantuilla ja nauriilla ei tehdä 2000-luvun kilpailukykyisintä maanosaa!
Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry esittää, että
SDP työskentelee jatkossa konkreettisin toimin eurooppalaisen maatalouspolitiikan viemiseksi solidaarisempaan, oikeudenmukaisempaan ja sosialidemokraattisempaan suuntaan.
Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 187