Puoluekokousaloite 167

  • 167 Asumisen sietämätön kalleus

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous jakaa aloitteissa esitetyn huolen asumisen kalleudesta. Muilta osin aloitteet eivät anna aihetta toimenpiteisiin.

Toteutuminen

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous jakaa aloitteissa esitetyn huolen asumisen kalleudesta. Muilta osin aloitteet eivät anna aihetta toimenpiteisiin.

Puoluehallituksen lausunto

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 167-168 Aloitteissa puututaan asumisen kalleuteen. Aloitteessa 167 esitetään, että puolue tekisi selvityksen kohtuuhintaisen asumisen takaamisesta pääkaupunkiseudulla. Aloitteessa 168 esitetään, että valtio perustaisi yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhtiön, joka rakentaisi erilaisia kohtuuhintaisia asuntoja. Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset saattavat pienituloisilla viedä jopa 50 % käytettävissä olevissa olevista tuloista. Se on liikaa. Tarvitsemme lisää kohtuuhintaisia asuntoja, emme niinkään selvityksiä. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotanto on ollut viimeiset 10 vuotta olematonta, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen olisi edellyttänyt merkittävää panostamista vuokra-asuntojen rakentamiseen, jotta kasvukeskuksiin muuttavien uusien työntekijöiden tarvitsemien vuokra-asuntojen kysyntään olisi pystytty vastaamaan. Nykyisellä hallituksella on kuitenkin vahva tahtotila kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi. Nykyisen hallituksen ohjelmassa näkyy vahva sosialidemokraattinen käden jälki. Hallitusohjelman asuntopolitiikkaa käsittelevissä kohdissa on linjattu tärkeitä toimenpiteitä kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi. Yksi näistä toimenpiteistä on historiallinen korkotukilainoituksen omavastuukoron puolittaminen. Korko on puolitettu vuoden 2014 loppuun asti. Tällä toimenpiteellä voidaan alentaa uusien valtion korkotuella rakennettavien asuntojen laskennallista lähtövuokraa noin 2,5 euroa neliöltä kuukaudessa. Hallituksen asuntopoliittinen toimenpideohjelma valmistui 31.1.2012. Siinä luotiin tarkemmat askelmerkit hallituksen asuntopolitiikalle. Kohtuuhintainen asuntotuotanto vaatii toimivan tuki- ja lainoitusjärjestelmän lisäksi kohtuuhintaisia tontteja. Tonttikustannus muodostaa keskimäärin noin neljänneksen osuuden kohtuuhintaisen asumisen kustannuksista. Kunnat vastaavat kaavoituksesta, jolla mahdollistetaan täydennys- ja uusien asuntoalueiden rakentaminen. Kun kaavoitus ja kunnan oma aktiivinen maapolitiikka toimivat kunnolla, on kunnissa riittävästi kaavoitettua maata rakentamiseen. Tämä puolestaan auttaa pitämään maan hinnan kohtuullisena. Kaavoitus ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla toimi kunnolla, kokonaisuus huomioiden. Tämä johtaa osaoptimointiin kunnissa. Etenkin Helsinki kaavoittaa liian vähän, mikä johtaa tonttimaan kalleuteen, kun tarjonta ei vastaa kysyntää. Helsinki voisi myös aiempaa enemmän kaavoittaa tontteja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Muualla metropolialueella puolestaan on keskitytty liikaa rakentamisen sallimiseen haja-asutusalueelle, mikä ei palvele toimivaa ja tiivistä yhdyskuntarakennetta. Kunnilla on vastuu huolehtia siitä, että raakamaata saadaan kaavoitettua riittävästi asuntotuotantoon, myös kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Kaavoituksessa tulee luonnollisesti huolehtia myös asuinalueiden sosiaalisesta eheydestä. Tämä voidaan turvata monipuolisella asuntorakenteella. Rakentamisen suhdanteet vaikuttavat myös asumisen hintaan. Korkeasuhdanteessa rakentamisen hinta nousee, sillä kysyntä kasvaa tarjontaa suuremmaksi. Tällöin myös rakennusliikkeiden kiinnostus kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon on vähäisempää, sillä ne voivat tehdä parempaa tulosta vapaarahoitteisella asuntotuotannolla, jossa ei ole hinta- tai käyttörajoituksia. Matalasuhdanteissa rakennusliikkeet ovat yleensä olleet innokkaampia tekemään myös kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Valtion ei nykyisessä tilanteessa ole perusteltua osallistua asuntojen rakentamiseen. Puoluehallitus katsoo, että valtion tulee luoda riittävät edellytykset kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle ja lisätä rakennusalan kilpailua, mutta itse asuntojen rakentamisen ja niiden hallinnoinnin tulee olla kuntien ja muiden yleishyödyllisten yhtiöiden tehtävä. Edelliseen perustuen puoluehallitus toteaa, että asumisen hintaan vaikuttaa usea tekijä. Valtio on luonut osaltaan aiempaa parempia edellytyksiä kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiselle. Toteutus on kiinni kuntien, rakennusliikkeiden ja asuntoja rakentavien yleishyödyllisten yhtiöiden halusta tuottaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa.

Aloitteet

167

Asumisen sietämätön kalleus

Matinkylän Sosialidemokraatit ry:n aloite

Asuminen vie etenkin pääkaupunkiseudulla liian ison osan tuloista. Sekä vuokra- että omistusasumisen hinta on noussut kohtuuttomaksi.

”Missä asuvat pieni - ja keskituloiset, joita pääkaupungin palvelujen kehittäminen välttämättä tarvitsee?”

Minkä verran pitäisi vähintään tienata, että tulee toimeen? Riittääkö kirjastoapulaisen 1 831 euron palkka? Entä toimistotyöntekijän 1 810 euroa tai laitosapulaisen 1 592 euroa? Entistä useampi työssäkäyvä tarvitsee tukea toimeentuloon. Katso asiantuntijalaskelmat siitä, millä rahalla pärjää, ja ketkä joutuvat sinnittelemään pienimmillä palkoilla.

Yksinäinen ihminen tarvitsee pääkaupunkiseudulla yli 1 100 euroa puhtaana käteen. Neljän lapsen yksihuoltajan pitäisi saada pääkaupunkiseudulla kokoon yli 2 400 euroa, jotta selviäisi elämisestä. Tiukkaa tekee kaikille niille, jotka ovat näillä rajoilla. Ei ole oikein, että ihminen ei tule toimeen työllään. Tämä on jopa himpun verran vaiettu ongelma Suomessa. Ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Jos saat 1 500 euroa bruttona, eläminen on äärimmäisen vaikeaa. On älytöntä, että muut veronmaksajat joutuvat välillisesti tukemaan työnantajia, jotka maksavat tällaisia palkkoja.

Asumisen kalleudesta

Monet esim. palvelu- ja terveydenhoitoalan työtätekevistä ovat pienituloisia, juuri niitä jotka asuvat vuokra-asunnoissa ja jotka yrittävät selviytyä arjen pyörityksestä pienellä palkallaan.

Asumisen sietämätön kalleus

1960-luvun puolivälissä kulutuksesta käytettiin asumiseen noin 20 prosenttia. Tällä hetkellä osuus liikkuu jopa yli 33 prosentin tuntumassa. Asuminen on suomalaisten suurin yksittäinen rahareikä.

Asumisen hinnan jo pitkän aikaa jatkuneeseen kallistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Mieleen tulee ainakin asuntojen koon kasvu sekä varustelutason parantumien, kaavoitus, rakennusmääräysten tiukkuus, rakennusvirheet ja huono suunnittelu, muuttoliike ja väestön ikääntyminen, monia muita maita kovemmat työvoimakustannukset sekä energian hinta. Myös pankkien luotonantoperiaatteilla on vaikutuksensa.

Näiden selvien tekijöiden ohella ei voi pois sulkea sitä, että asuntotuotannon kysynnän ja tarjonnan jatkuvan epätasapainon taustalla on myös muita tekijöitä.

Matinkylän Demarit ry esittää, että

puolue tekee selvityksen siitä, miten kohtuuhintainen vuokra- ja omistusasuminen pääkaupunkiseudulla taataan pieni- ja keskituloisille.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 191