Puoluekokousaloitteet

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 167-168 Aloitteissa puututaan asumisen kalleuteen. Aloitteessa 167 esitetään, että puolue tekisi selvityksen kohtuuhintaisen asumisen takaamisesta pääkaupunkiseudulla. Aloitteessa 168 esitetään, että valtio perustaisi yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa yhtiön, joka rakentaisi erilaisia kohtuuhintaisia asuntoja. Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset saattavat pienituloisilla viedä jopa 50 % käytettävissä olevissa olevista tuloista. Se on liikaa. Tarvitsemme lisää kohtuuhintaisia asuntoja, emme niinkään selvityksiä. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotanto on ollut viimeiset 10 vuotta olematonta, vaikka suurten ikäluokkien eläköityminen olisi edellyttänyt merkittävää panostamista vuokra-asuntojen rakentamiseen, jotta kasvukeskuksiin muuttavien uusien työntekijöiden tarvitsemien vuokra-asuntojen kysyntään olisi pystytty vastaamaan. Nykyisellä hallituksella on kuitenkin vahva tahtotila kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi. Nykyisen hallituksen ohjelmassa näkyy vahva sosialidemokraattinen käden jälki. Hallitusohjelman asuntopolitiikkaa käsittelevissä kohdissa on linjattu tärkeitä toimenpiteitä kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi. Yksi näistä toimenpiteistä on historiallinen korkotukilainoituksen omavastuukoron puolittaminen. Korko on puolitettu vuoden 2014 loppuun asti. Tällä toimenpiteellä voidaan alentaa uusien valtion korkotuella rakennettavien asuntojen laskennallista lähtövuokraa noin 2,5 euroa neliöltä kuukaudessa. Hallituksen asuntopoliittinen toimenpideohjelma valmistui 31.1.2012. Siinä luotiin tarkemmat askelmerkit hallituksen asuntopolitiikalle. Kohtuuhintainen asuntotuotanto vaatii toimivan tuki- ja lainoitusjärjestelmän lisäksi kohtuuhintaisia tontteja. Tonttikustannus muodostaa keskimäärin noin neljänneksen osuuden kohtuuhintaisen asumisen kustannuksista. Kunnat vastaavat kaavoituksesta, jolla mahdollistetaan täydennys- ja uusien asuntoalueiden rakentaminen. Kun kaavoitus ja kunnan oma aktiivinen maapolitiikka toimivat kunnolla, on kunnissa riittävästi kaavoitettua maata rakentamiseen. Tämä puolestaan auttaa pitämään maan hinnan kohtuullisena. Kaavoitus ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla toimi kunnolla, kokonaisuus huomioiden. Tämä johtaa osaoptimointiin kunnissa. Etenkin Helsinki kaavoittaa liian vähän, mikä johtaa tonttimaan kalleuteen, kun tarjonta ei vastaa kysyntää. Helsinki voisi myös aiempaa enemmän kaavoittaa tontteja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Muualla metropolialueella puolestaan on keskitytty liikaa rakentamisen sallimiseen haja-asutusalueelle, mikä ei palvele toimivaa ja tiivistä yhdyskuntarakennetta. Kunnilla on vastuu huolehtia siitä, että raakamaata saadaan kaavoitettua riittävästi asuntotuotantoon, myös kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Kaavoituksessa tulee luonnollisesti huolehtia myös asuinalueiden sosiaalisesta eheydestä. Tämä voidaan turvata monipuolisella asuntorakenteella. Rakentamisen suhdanteet vaikuttavat myös asumisen hintaan. Korkeasuhdanteessa rakentamisen hinta nousee, sillä kysyntä kasvaa tarjontaa suuremmaksi. Tällöin myös rakennusliikkeiden kiinnostus kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon on vähäisempää, sillä ne voivat tehdä parempaa tulosta vapaarahoitteisella asuntotuotannolla, jossa ei ole hinta- tai käyttörajoituksia. Matalasuhdanteissa rakennusliikkeet ovat yleensä olleet innokkaampia tekemään myös kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Valtion ei nykyisessä tilanteessa ole perusteltua osallistua asuntojen rakentamiseen. Puoluehallitus katsoo, että valtion tulee luoda riittävät edellytykset kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle ja lisätä rakennusalan kilpailua, mutta itse asuntojen rakentamisen ja niiden hallinnoinnin tulee olla kuntien ja muiden yleishyödyllisten yhtiöiden tehtävä. Edelliseen perustuen puoluehallitus toteaa, että asumisen hintaan vaikuttaa usea tekijä. Valtio on luonut osaltaan aiempaa parempia edellytyksiä kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiselle. Toteutus on kiinni kuntien, rakennusliikkeiden ja asuntoja rakentavien yleishyödyllisten yhtiöiden halusta tuottaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa.