Puoluekokousaloitteet

Puoluehallituksen lausunto aloitteisiin 170-171 Aloite 170 esittää pikavippitoiminnan täyskieltoa. Aloite 171 esittää luotonannon ehtojen kiristämistä niin, että kaikkien luoton tarjoajien tulisi jatkossa tunnistaa ja todentaa asiakkaansa kunnolla. Pikavippien säätely on ajankohtainen ja tärkeä asia. Erityisesti nuorten kasvava pikavippien käyttö, johtaa helposti hallitsemattomaan velkaantumiseen. Pikavippien nykyisen kaltaisesta myöntämisestä aiheutuvat ongelmat ovat kiistattomia, ja niihin on puututtava. Aloitteessa 170 esitetty pikavippien täyskielto on radikaali toimenpide, joka rajoittaa yrittämisen ja elinkeinon vapautta. Pikavippitoiminnasta aiheutuvien merkittävien ongelmien vuoksi sen käyttöönotto on kuitenkin perusteltua. Määrätietoisia toimenpiteitä edellyttää myös hallitusohjelma, jossa todetaan, että pikaluottoihin liittyvät kasvaneet ongelmat edellyttävät lainsäädännön tiukentamista ja positiivisen luottorekisterin järjestäminen tulee selvittää. Sosialidemokraatit ovat tehneet aloitteita aiemmin muun muassa pikaluottotoiminnan ehtojen kiristämiseksi esittämällä pikavippien mainonnan kieltämistä, sekä valvonnan tehostamista siirtämällä valvontavastuu aluehallintovirastoilta finanssivalvonnalle. Myös pikaluottotoiminnan lopettamiseen tähtäävä toimenpidealoite on laitettu vireille eduskunnassa syyskuussa 2011. Aloitteen on allekirjoittanut yli kolmasosa kaikista kansanedustajista. Pikavippien kieltämisen valmistelun ohella tulee pikaisesti harkita vaihtoehtoisia keinoja korjata erityisesti nuorten ongelmaista lainanottoa. Aloitteessa 171 nostetaan esiin tarve kiristää luotonantajien velvollisuutta tunnistaa asiakkaansa ja todentaa tämän maksukyky nykyistä paremmin. Luotonantajan olisi tehtävä selvitys luotonhakijan takaisinmaksukyvystä ennen lainapäätöksentekoa. (Pikavipeistä käytävässä julkisessa keskustelussa tällä tarkoitetaan yleensä ns. positiivista luottorekisteriä. Toimivan järjestelmän luominen, jonka kautta luotonhakijan maksukyky olisi yhtä aikaa välittömästi ja riittävän luotettavasti selvitettävissä, on todennäköisesti kuitenkin haasteellista.) EU:n tasolla keskitetyt luottotietorekisterit, joilla asiakkaan maksukyky voidaan varmentaa, ovat tällä hetkellä jäsenmaiden kansallisen sääntelyn varassa. Eurooppalaisten henkilöluottotietoyhtiöiden yhdistyksen tekemän tutkimuksen mukaan Euroopassa on ainakin 23 maata, jotka pitävät positiivista luottotietorekisteriä, mutta Pohjoismaista positiivinen luottorekisteri on toistaiseksi käytössä vain Ruotsissa. Ruotsissa edellytetään luottotietojen tarkistamista kaikkien luottojen osalta (KKL 6 §), ja myös pikaluotot sisältyvät luottotietotarkistuksen piiriin. Elinkeinonharjoittajan on Ruotsissa varmistuttava, että kuluttajalla on edellytykset täyttää luottosopimus, luottoarvioinnin on perustuttava riittäviin tietoihin kuluttajan taloudellisesta tilasta ja luotto voidaan myöntää vain, jos kuluttajan voidaan katsoa täyttävän sitoumuksensa (KKL 12 § 1 mom.). Lisäksi elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava kuluttajalle, jos luottoa ei myönnetä, sen syy sekä mihin tietokantatietoihin kielteinen luottopäätös on perustunut (KKL 13 §). Riippumatta pikavippien täyskiellon tavoittelemisesta ja positiivisen luottorekisterin mahdollisuuksista, on pikavippien säätelyä nopealla aikataululla tiukennettava. Tämä on mahdollista säätämällä nykyistä tiukemmin pikavippilainojen enimmäiskorkojen lisäksi myös lainanannolle asetettavista kiinteistä kustannuksista, joilla todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuutta saatetaan yrittää kiertää. Luotonantajien rekisteröinnin muuttaminen tarkoituksenmukaisemmaksi toiminnan valvonnaksi, jossa myös hyvän luotonantotavan noudattamista valvotaan, positiivisen luottotietorekisterin perustaminen, alan itsesääntelyn kehittäminen sekä suhteellisen korko- tai kulukaton rakentaminen kohdistuen ongelmallisiksi havaittuihin pikaluottotyyppeihin ovat olleet toimiviksi havaittuja ratkaisuja useissa vertailukelpoisissa maissa. Edelleen, jos kuluttaja epäilee pikalainayhtiön harjoittavan koronkiskontaa, kannattaa kuluttajan tehdä rikosilmoitus poliisille, jonka jälkeen syyttäjä harkitsee syytteen nostamista. Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee, onko kyse rikoslain tarkoittamasta koronkiskonnasta. Pikavippien ottaminen perustuu monesti todelliseen kysyntään; vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevilla on aidosti tarve saada nopeasti lisää rahaa päivittäisistä tarpeista selviytyäkseen. Pikavippien antoa rajoitettaessa on samalla etsittävä keinoja, joilla näihin tarpeisiin voidaan vastata nykyistä paremmin. Yksi mahdollisuus voisi olla kohtuullisin ehdoin tapahtuvan mikrolainoituksen kehittäminen nykyisen sosiaalisen luotonannon kautta. Pikaluottojen tarjonta ei näillä näkymin Suomessa ole supistumassa, vaan luottojen määrän perusteella päinvastoin kasvamassa. Vuoden 2010 aikana lainsäädännön pikavippeihin kohdistuneista tiukennuksista huolimatta vuoden 2011 luvut näyttäisivät, että jo pelkästään vuoden 2011 ensimmäisellä neljänneksellä luottokanta on kasvanut 17 prosenttia. Tähän voi vaikuttaa osaltaan yleinen taloudellinen tilanne, kun eurooppalaisten luottomarkkinoiden kriisin vuoksi on voitu puhua lamasta tai yleisestä taantumasta. Huomionarvoista kuitenkin on, että Ruotsissa tilanne on menossa päinvastaiseen suuntaan. Maksamattomien pikaluottojen – etenkin nuorten – määrät ovat olleet laskussa vuoden 2010 puolivälistä. Tilastoijan eli Ruotsin ulosottoviraston (kronofogdemyndigheten) mukaan tähän ei ole yksittäistä syytä, mutta vuonna 2010 voimaan tulleella KKL:lla, siihen sisältyvällä luottotietojen tarkistamisvelvollisuudella, ja yleisen pikaluottojen kalleuteen liittyvän tietoisuuden kasvulla, on todennäköisesti ollut vaikutusta asiaan. Kansallisten toimien lisäksi toimivan kuluttajapolitiikan aikaansaamiseksi tarvitaan niin toimivaa Euroopan unionin kuin laajempaa kansainvälisen tason sääntelyä.