Puoluekokousaloite 16

  • 16 Eroon velkaantumisesta

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous toteaa, että aloite ei enemmälti anna aihetta toimenpiteille. Verojen osalta puoluekokous viittaa vastaukseensa aloitteisiin 9-10.

Toteutuminen

a:1:{i:0;a:1:{s:7:"content";s:7:"Etenee.";}}

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous toteaa, että aloite ei enemmälti anna aihetta toimenpiteille. Verojen osalta puoluekokous viittaa vastaukseensa aloitteisiin 9-10.

Puoluehallituksen lausunto

Aloitteessa esitetään valtion lainanoton supistamista, palkkojen ja muiden tulojen laskemista, ylellisyys- ja ympäristöveron käyttöönottoa, maahanmuuton vähentämistä sekä työelämän oikeuksien ja ympäristösopimuksiin liittymisen vaatimista osaksi kauppaneuvotteluja. Jos Suomi ei onnistu EU:ssa maahanmuuton vähentämistavoitteessaan, Suomen tulisi erota EU:sta. Samoin Suomen tulisi erota WTO:sta, jos työelämän oikeuksia ja kansainvälisiä ympäristösopimuksia ei saada vapaakaupan ehdoiksi. SDP on omissa kannanotoissaan ja hallitusohjelmassa sitoutunut kestävään taloudenpitoon. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan lisäsopeutustoimenpiteitä, mikäli velan BKT-suhde ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallitus seuraa em. mittareiden kehittymistä vuosittain. Puoluehallitus toteaa, että palkoista neuvotteleminen kuuluu työmarkkinajärjestöille. Suomessa harjoitettu palkkapolitiikka on ollut vuosikymmeniä yleisesti ottaen vastuullista, turvaten sekä palkansaajien ostovoiman tasaisen kasvun että kilpailukyvyn. Puoluehallitus toteaa lisäksi, että palkkojen alentaminen ei ole lainkaan toimiva keino työllisyyden parantamiseksi. Päinvastoin, palkkojen alentaminen johtaisi palkansaajien ostovoiman ja siten kotimaisen kokonaiskysynnän laskuun, mikä olisi työllisyydelle haitallista. Samalla julkisen sektorin saamat verotulot alenisivat. Aloitteessa esitetään ylellisyys- ja ympäristöveron käyttöönottoa. Tätä perustellaan ympäristö- ja tulonjakonäkökohdilla. Puoluehallitus pitää tavoitteita tärkeänä, ja viittaa aloitteiden 9-10 vastauksiin. Puoluehallitus pitää tärkeänä, että työelämän oikeuksia ja ympäristökysymyksiä pidetään esillä myös Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä. Suomen ero WTO:sta ei kuitenkaan ole perusteltua missään näköpiirissä olevissa olosuhteissa. Puoluehallitus toteaa, että maahanmuutto ei ole työttömyyden syy. Siksi maahanmuuttopolitiikan kiristämistä ei voida perustella työllisyysnäkökohdilla. Nykyiset säädökset ovat tältä osin toimivat. Puoluehallitus ei yhdy aloitteessa esitettyyn tavoitteeseen EU:n ja kansallisen maahanmuuttopolitiikan tiukentamisesta.

Aloitteet

16

Eroon velkaantumisesta

Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys Valpas ry:n aloite

Velkaantumisen keskeisiä syitä on jatkuvasti lisääntyvän kuluttamisen pakkomielle, suoranainen kulutushysteria. Velkaantumista aiheuttaa myös mahtaileva ja liian runsas julkinen ja yksityinen rakentaminen. Huonoja aikoja varten ei säästetä riittävästi vaan otetaan loputtomiin lainaa, jonka takaisinmaksu korkoineen tulee todella kalliiksi. Lisäksi jatkuva suurtyöttömyys lisää melkoisesti velanoton tarvetta. Työttömyys voitaisiin poistaa jakamalla tulot uudelleen siten, että kaikille riittää palkanmaksurahaa, mutta halua tähän ei valitettavasti ole. Turhia kustannuksia aiheuttaa myös laaja maahanmuutto vaikka maassa on paljon työttömyyttä. Yhä lisääntyvä siirtyminen tasaverotukseen vähentää verotuloja. Niitä voitaisiin lisätä huomattavasti mm progressiivisella tuotteiden laatutasoon perustuvalla ylellisyysverolla.

Pahan päivän varalle säästettävä

Valtion ja kuntien ei tule kuluttaa kaikkea hyvinä aikoina kertynyttä vaan säästää riittävästi myös huonojen aikojen varalle. Velka ei todellakaan ole ilmaista, se on joskus maksettava takaisin. Valtionlainojen vuosittaiset 2 miljardin korotkin ovat jo melkoinen taakka. Noilla rahoilla voisi parantaa huomattavasti vaikka sosiaali- ja terveyspalveluja.

Suuren velkataakan johdosta olemme myös riippuvaisia lainaa antavien pankkiirien talousliberalistisista yhteiskuntanäkemyksistä. Niiden mukaan lainat saa helpommin maksettua takaisin, jos julkista sektoria ja sosiaaliturvaa leikataan. Ilman suurta velkataakkaa Suomi voisi vapaasti kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Suhdannevaihtelun väheneminen vahvistaisi myös talouselämää ja lisäisi kaiken taloudellisen toiminnan ennustettavuutta ja siten samalla mahdollisuuksia säilyttää ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Lainaaminen houkuttelee niin kansalaisia kuin koko yhteiskuntaakin koska lainarahalla voi kuluttaa vielä enemmän. Suomen kansan enemmistö on sortunut kulutushysteriaan.

Lainaksi eläminen on erittäin vaarallista myös kestävän kehityksen kannalta. Jos ja kun päätettäisiin tulla toimeen lähinnä vain omilla rahoilla, niin tavallinen kansalainen kuin yhteiskuntakin harkitsisi aina tarkkaan mikä on lopulta tärkeää ja mikä ei.

EU on velkakriisissä koska elintasoa ja turhaa kulutusta on kustannettu jo pitkään lisääntyvällä velkarahalla. Tämä on järjetöntä ja uhkaa kaataa niin euron kuin lopulta ehkä koko EU:nkin. Hulluuden hulluutta on se, että Suomi hankkii Kreikalle annettavan tuen ottamalla lisää velkaa.

On selvää että talous kasvaa lyhyellä aikavälillä hieman hitaammalla tahdilla ilman runsasta velanottoa, mutta kehitys olisi kuitenkin vakaammalla ja kestävämmällä pohjalla. Ilman runsasta velanottoa talous voi kuitenkin pidemmällä aikavälillä kasvaa nopeammin kuin nykyisen kaltaisella liiallisella riskinotolla velkarahoilla. Näin koska siten voidaan vähentää ja loiventaa taantumia ja lamakausia.

Mutta nopea talouskasvu ei ole sinänsä toivottavaa, kuormittaahan se liikaa ympäristöä. Suuri osa talouden kasvuvarasta tulisikin ulosmitata ympäristönsuojeluun ja lisääntyvään vapaa-aikaan.

Ylellisyysvero

Mitä kalliimpi, laadukkaampi tai ylellisempi tuote on sitä suurempi veroprosentti sillä tulisi olla. Tuotteen veroprosenttiin tulisi vaikuttaa myös se miten paljon se koko elinkaarensa aikana kuormittaa ympäristöä ja miten paljon sen valmistamiseen tarvitaan raaka-aineita.

Esimerkiksi pienin autoveroprosentti tulisi olla vaatimattomasti varustetulla pienikokoisella sähköautolla, jossa on pienitehoinen moottori ja vastaavasti suurikokoisella suuritehoisella bensamoottorisella hyvin varustelulla autolla olisi suurin autoveroprosentti. Halvimman ja suurimman veroprosentin välillä tulisi olla todella suuri ero. Tämä ohjaisi samalla kohti vähäpäästöisempää autoilua.

Nykyään nostetaan lähinnä erilaisia tasaveroja mm liikevaihtoveroa, kiinteistöveroa ja kunnallisveroja ja ollaan sitä kautta käytännössä siirtymässä yhä enemmän kohti tasaverojärjestelmää, mikä on sosiaalisesti erittäin epäoikeudenmukaista. Ylellisyysvero lisäisi veroprogressiota ja olisi samalla ekologinen houkuttaessaan kuluttamaan vähemmän.

Progressiivisella ylellisyys/ympäristöhaittaverolla voitaisiin korvata vähitellen yhä suurempi osa palkkaverosta. Näin myös uusien työpaikkojen luominen helpottuisi.

Jos aiomme yrittää kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa nykyisten jatkuvien heikennysten sijaan ja pelastaa maailma ekokatastrofilta ylellisyysvero olisikin siinä parhaita keinoja. Mutta sen toteuttaminen vaatii nykyistä sosiaalisempaa ajattelua ja vallitsevasta kulutushysteriasta ja itsekkyydestä luopumista.

Nykyinen kaiken yksityistäminen verovarojen puutteessa uhkaa vähitellen kaataa koko yhteiskunnan. Sen kaatuminen jättäisi jäljelle vain viidakon- ja vahvemman oikeuden, jossa rikaskaan ei enää olisi väkivallalta turvassa. Tätäkö todella haluamme?

On myös hyvä palauttaa myös mieliin mitä yhteiskunta oikein tarkoittaa. Sana yhteis merkitsee yhdessä yrittämistä ja elämistä. Yhteiskunta onkin alkuaan perustettu ihmisten turvaksi luonnon vaaroja ja vihamielisiä ihmisryhmiä vastaan ja jotta voidaan antaa turvaa lapsille, vanhoille ja sairaille ja muille avun tarvitsijoille. Tähän asemaan jokainen meistä joskus joutuu.

Työtä kaikille

Jos palkkoja lasketaan työttömyysprosentin määrällä, koko työvoima voidaan työllistää nykyisellä palkkasummalla normaalipalkalla kokopäiväisesti. Aivan pienimpiin palkkoihin ei tulisi kuitenkaan puuttua koska niillä ei usein voi saada riittävää toimeentuloa.

Jotta saavutettaisiin täystyöllisyys, palkkojen korotusvaraa tulisi leikata aina tarpeen tullen, kun työttömyys ylittäisi prosentin, mikä oli tavanomainen työttömyysprosentti vielä 1960-luvulla. Tämä edellyttää tietysti, että työnantajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti työllistämään kaikki työttömät. Uudistukseen tulisi siirtyä vähitellen muutaman vuoden siirtymäajalla näin vaikutus palkkoihin ja muihin tuloihin olisi pienempi. Nettopalkkojen laskutarve olisi huomattavasti bruttopalkkojen laskua pienempi, saahan valtaosa työttömistä työttömyyskorvausta ja monenlaisia sosiaalitukia. Kun kaikki tulonsaajat velvoitettaisiin samalla maksukyvyn mukaan osallistumaan työllisyyden poistamiseen, nettopalkkojen laskutarve pienenisi edelleen.

Työttömyyden poistumisesta olisi monenlaista hyötyä yhteiskunnalle:

Työtahti kiihtyy jatkuvasti monilla aloilla koska työvoimaa on liian vähän. Työttömyyden poistaminen lisätessään työntekijöiden määrää vähentäisi samalla liiallista työn kuormittavuutta.

Viime vuosina tuotteiden ja palvelujen laatu on usein heikentynyt. Kun työvoimaa on enemmän, on myös enemmän aikaa tuotekehitykseen, samalla myös työn laatu ja palvelut paranisivat ja usein kohtuuttoman pitkät palvelujonot lyhenisivät.

Jos kaikilla olisi työtä ja riittävä toimeentulo nykyään nopeasti lisääntyvästä syrjäytymisestä tulisi yhteiskunnassa lähinnä marginaali-ilmiö. Samalla myös huumaavien aineiden käyttö ja rikollisuus vähenisivät. Onhan niiden syynä usein syrjäytyminen. Samalla todennäköisesti vähenisi nopeasti lisääntynyt järjetön väkivalta, jossa pahoinpitelyjen ohella ihmisiä tapetaan usein kauhistuttavilla tavoilla. Kaikkiaan yhteiskunta säästäisi melkoisesti sosiaali- ja terveysmenoissa ja oikeuslaitoksen kuluissa.

Runsaaseen työttömyyteen on ajauduttu vähitellen lähes kaikissa maissa. Syynä tähän on ollut palkkojen ja pääomatulojen liian nopea kasvu. Yksityinen ja osittain myös julkinen kulutus ovat kasvaneet liian nopeasti. Palkkoja ja muita tuloja nostettaessa on unohdettu siitä aiheutuva työttömyys, onhan rahaa rajallinen määrä.

Niinkin voi sanoa, että työlliset ja yritysten omistajat ovat kulutushysterian vaivaamina häikäilemättä kuluttaneet myös työttömien puolesta. Ja työttömyyskorvauksetkin on maksettu paljolti lainarahalla. Valtion velkaantumisen yksi keskeinen syy onkin työttömyysmenot.

Maahanmuutto ja ulkomaisen työvoiman käyttö pieneen osaan nykyisestä

Suomessa on työttömiä yli 200 000, jotka tulisi pääsääntöisesti työllistää ennen kuin maahan päästetään ulkomaista työvoimaa. Jos tässä on esteenä EU:n vapaa työvoiman liikkuvuus, Suomen tulee esittää siihen muutoksia tai yksipuolisesti kieltäytyä noudattamasta näitä järjettömiä säännöksiä. Jos se ei onnistu, meidän tulee erota EU:sta.

Esimerkiksi eestiläisiä rakennusmiehiä on Suomessa töissä yli kymmenentuhatta ja saman verran suomalaisia rakennusmiehiä työttömänä. Näiden työttömyyskorvaukset ovat yhteiskunnalle melkoinen kustannuserä.

Eestiläiset tulevat tänne koska Suomessa on palkkataso kolme kertaa korkeampi kuin heidän omassa maassaan, joten he suostuvat tekemään täällä töitä huomattavasti pienemmällä palkalla kuin suomalaiset ja saavat silti paljon suurempaa palkkaa kuin kotimaassaan, jonne palatessaan heillä on melkoiset säästöt. Työnantajat haluavat töihin mieluummin ulkomaalaisia säästääkseen kustannuksia, saadakseen enemmän voittoa.

Suomalaisista marjanpoimijoista on pulaa. Sanotaan että suomalaiset työttömät ovat laiskoja ja siksi pitää hankkia poimijoita ulkomailta. Suomalaisia poimijoita kyllä riittäisi jos heille maksettaisiin suhteellisesti yhtä hyvää palkkaa kuin ulkomailta tulleille.

Esimerkiksi kaksi nuorta naista, jotka toimivat Petroskoissa terveyskeskuslääkäreinä tulivat kesälomallaan kuukaudeksi Suomeen poimimaan mansikoita. He sanoivat ansaitsevansa kuukauden mansikanpoiminnalla kolme kertaa enemmän kuin kuukaudessa terveyskeskuslääkärinä.

Suomessa sanotaan olevan pulaa myös IT-insinööreistä, joita hankitaan tänne Intiasta asti, ei ihme, että he tulevat tänne koska palkka on usein aivan tavallisella insinöörillä monta kertaa suurempi kuin heidän kotimaassaan Joten työnantajat asettavat palkkatason niin matalaksi että se ei oikein suomalaisia kiinnosta ja ottavat halpamaista tulijoita tilalle. Tämä kaikki on moraalitonta.

Tässä on taustalla WTO-vapaakauppa, joka kunnioita työelämän oikeuksia, ja siten painostaa työnantajia Suomessakin laskemaan kustannuksia moraalittomin jopa laittomin keinoin pärjätäkseen kilpailussa.

Jokaisen valtion omilla kansalaisilla tulisi aina olla etuoikeus työpaikan saamisessa. Tämän inhimillisen ja vastuullisen periaatteen on rikkonut EU:ssa vallitseva talousliberalismi, jolle ihmiset ovat vain kauppatavaraa.

Kehitysmaiden ihmisiä autetaan parhaiten näiden omissa kotimaissa tai lähellä niitä tutun kulttuurin piirissä, jossa kaikki viihtyvät parhaiten. Kehitysapua tulisikin lisätä huomattavasti.

Menojen priorisointi

Nykyinen mahtaileva ja suuruudenhullu julkinen ja yksityinen rakentamien ovat osasyynä velkaantumisen. Jos ollaan pahasti velkaantuneita, ei todellakaan tule rakentaa esimerkiksi kalliita urheiluhalleja ja -stadioneja, joiden katsomojakin suurennetaan loputtomasti. Näin tulee toimia vaikka siten menetettäisiin kansainvälisiä kisoja. Rakentamisrahaa säästyisi myös jos urheilulajeja harrastettaisiin nykyistä enemmän niille kuuluvien vuodenaikojen mukaan.

Verottamalla urheilurakentamista nykyistä enemmän saataisiin lisää rahaa kansakunnan perustarpeisiin.

Tämä ei ole todellakaan urheilunvastainen kannanotto, onhan liikunta yhteiskunnalle kannattavaa kansanterveyden kohentamisena.

Miksi tulee rakentaa myöskään kalliita konserttitaloja jos on paljon velkaa. Finlandiatalokin olisi hyvin kelvannut edelleen Helsingille vaikka ei olekaan aivan täydellinen akustiikaltaan. Turkuun taas rakennettaneen lähiaikoina Aurajoen yli uusi kevyenliikenteen silta ns. Kirjastosilta, joka uhkaa kaiken lisäksi pilata kansallismaiseman. Ilman tuota siltaa tulisimme täällä Turussa oikein hyvin toimeen.

Turhuuksia, joiden käyttöönottoa olisi voinut siirtää vielä vuosilla, ovat myös laajakaista, jonka nopeutta lisätään jatkuvasti, tai TV:n teräväpiirtotekniikka. TV kanaviakin on turhan paljon taivaskanavat mukaan lukien. Mihin niitä tarvitaan sellaista määrää?! Ne voivat olla mukavaa ajanvietettä monille, mutta tässä rajallisessa maailmassa, jossa myös rahaa on rajallisesti, ne ovat koko yhteiskunnan kannalta turhuuksien turhuus. Niihin kuluu valtavasti rahaa, joka on pois ihmisten perustarpeiden tyydyttämisestä. Noitakin huvituksia voitaisiin verottaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Kulutushysteria ja täydellisyyteen pyrkiminen monissa muissakin vähemmän välttämättömissä tarpeissa on osaltaan syynä lisääntyneeseen velkaantumiseen.

Yleistäen voidaan sanoa, että hyvinvointiyhteiskunnan suurimpia uhkia on se, että huveja priorisoidaan perusturvan kustannuksella.

Tuntuukin siltä, että monille päättäjille yhteiskunnan ulkoinen olemus on tärkeämpää kuin sen kaikkien jäsenten hyvinvointi. Jos huviteltaisiin hieman kohtuullisemmin ja tyydyttäisiin hiukan vaatimattomampaan yhteiskunnan ulkoiseen olemukseen, ei peruspalveluista tarvitsisi tinkiä.

WTO velkaantumisen keskeinen syy

WTO vapaakauppa joka ei vaadi työelämän oikeuksien ja ympäristöstandardien kunnioittamista aiheuttaa epärehtiä kilpailuetua niille maille, jotka kohtelevat huonosti työvoimaansa eivätkä piittaa ympäristösuojelusta. Näin on toiminut mm Kiina, jossa ei ole lakko-oikeutta ja vapaata ay-liikettä. Sen seurauksena palkat ovat minimaalisen pieniä ja työaika usein 12 tuntia päivässä ja eläke- ja sairausturva lähes olematon. Tästä saavutetun valtavan suuren kilpailuedun takia Suomestakin on siirtynyt pois melkoinen määrä työpaikkoja.

WTO ei ole kuitenkaan mikään luonnonvoima, pelkästään pieni Suomi olisi voinut estää Kiinan WTO jäsenyyden, joka edellyttää yksimielistä päätöstä. Mutta ei estänyt. Näin toimessaan se rikkoi kaikkia demokratian ja ihmisoikeuksien perussääntöjä, mikä on suureksi häpeäksi demokraattiselle valtiolle. WTO:n sääntöjä tulisikin muuttaa siten, että vapaakauppaa sen piirissä saisivat käydä vain maat, jotka kunnioittavat työelämän oikeuksia.

 

Turun Sosialidemokraattinen Yhdistys Valpas ry esittää, että

valtio supistaa lainanoton murto-osaan nykyisestä ja säästää hyvinä aikoina huonojen aikojen varalle.

Lopetetaan työttömyys laskemalla palkkoja työttömyysprosentin verran aivan pienimpiin tuloihin puuttumatta ja velvoittamalla työnantajat yhteisvastuullisesti työllistämään. Myös muita tuloja leikataan maksukyvyn mukaan nettopalkan laskun pienentämiseksi. Jotta saavutetaan jatkuva täystyöllisyys, palkkojen korotusvaraa ja muita tuloja leikataan aina kun työttömyys ylittää yhden prosentin.

Progressiivinen ylellisyys- ja ympäristövero käyttöön koska maltillisempi kulutus vähentää velkaantumista. Se voisi olla osana tuotteiden arvonlisäveroa Mitä kalliimpi ja laadukkaampi tuote on ja mitä enemmän se koko elinkaarensa aikana kuormittaa ympäristöä sitä suurempi veroprosentti. Progression tulee olla riittävän suuri, jotta tällä verolla voidaan korvata vähitellen yhä suurempi osa palkkaveroa. Ylellisyysvero koskisi myös julkisia hankintoja ja rakentamista.

Maahanmuuttoa on vähennettävä pieneen osaan nykyisestä runsaan työttömyyden aikana. Tämän estävät paljolti EU säädökset, Suomen tuleekin esittää niiden muuttamista. Jos Suomi ei onnistu tässä tavoitteessa, sen tulee erota EU:sta tavoitteensa toteuttamiseksi.

Suomi vaatii WTO vapaakaupan ehdoksi työelämän oikeuksien kunnioittamista ja kansainvälisiin ympäristösopimuksiin liittymistä. Jos tämä ei toteudu, Suomen tulee isänmaan pelastamiseksi erota WTO:sta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 25