Puoluekokousaloite 126

  • 126 EU:n kriisi on poliittinen kriisi, ei euron kriisi

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta toteaa, että perussopimusten noudattaminen on keskeinen osa SDP:n EU-politiikkaa sekä vakaan eurooppalaisen talouden ja euron elinehto.

Toteutuminen

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous ei yhdy aloitteeseen, mutta toteaa, että perussopimusten noudattaminen on keskeinen osa SDP:n EU-politiikkaa sekä vakaan eurooppalaisen talouden ja euron elinehto.

Puoluehallituksen lausunto

Aloitteessa vaaditaan EU:n jäsenmaita noudattamaan unionin perussopimuksissa määriteltyjä sääntöjä talouspolitiikassaan sekä SDP:tä toimimaan tämän tavoitteen puolesta EU-politiikassaan. SDP:n EU-politiikan kantavana linjana on ollut yhteisiin sääntöihin ja sopimuksiin nojautuminen ja niiden tarkka noudattaminen. Suomi on pyrkinyt noudattamaan perussopimusten ja muun EU-lainsäädännön määräyksiä ja vaatinut myös muita jäsenmaita tekemään saman. Tarvittaessa sääntöjä rikkovia maita tulee voida sanktioida. Perussopimuksen (SEUT) 126 artikla sekä perussopimusten liitteenä oleva pöytäkirja n:o 12 liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä määrittelee EU-maiden julkisen talouden reunaehtoja: julkistalouden alijäämä saa olla korkeintaan 3 prosenttia ja julkisen velan osuus korkeintaan 60 prosenttia markkinahintaisesta bruttokansantuotteesta. Julkisella tarkoitetaan yleensä julkiseen hallintoon liittyvää, eli keskushallintoon, alueellisiin tai paikallisviran¬omaisiin ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvää taloutta. Näiden perussopimusmääräysten sekä vakaus- ja kasvusopimuksen asetusten menettelyiden noudattamatta jättäminen on osaltaan johtanut julkisen talouden heikentymiseen Euroopassa sekä jäsenvaltioiden velkamäärän kasvaessa luottamuspulaan markkinoilla. Kovenevat valtiovelan korot syventävät ongelmia velkaantuneissa maissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen keskeisiä ongelmia on ollut sen alttius poliittisille paineille. Sopimuksen sääntöjä höllennettiinkin vuonna 2005. Lisäksi on otettava huomioon, että Euroopan talouskriisi on kohdistunut myös sellaisiin maihin, kuten Espanja ja Irlanti, jotka ennen vuonna 2008 alkanutta kriisiä olivat noudattaneet julkista taloudenpitoa koskevia sääntöjä. Kriisin taustalla onkin osaltaan euromaiden kilpailukykyeroista johtunut jakautuminen vaihtotaseeltaan ylijäämäisiin ja alijäämäisiin maihin, sekä sellaisten instituutioiden ja mekanismien puute, joilla olisi voitu estää näiden epätasapainottomuuksien kehittyminen. Vakaus- ja kasvusopimuksen kahta asetusta on kuitenkin hiljattain täydennetty joulukuussa 2011 voimaan tulleilla lisäsäännöksillä, jotka velvoittavat jäsenmaat asettamaan sitovan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen sekä tekevät sopimuksen rajojen rikkomisesta langetettavien sanktioiden määräämisestä automatisoidumpaa. Samalla voimaan tuli niin makrotaloudellinen valvontakehys, jonka perusteella jäsenvaltiot voivat saada sanktioita makrotalouden epätasapainon perusteella komission ehdottaman tulostaulun pohjalta. Marraskuussa 2011 komissio ehdotti myös kahta jäsenvaltioiden talousarvioiden ennakkotarkastusta koskevaa asetusta, joiden perusteella komission antamat lausunnot ja suositukset voivat tulla jäsenmaita sitoviksi alijäämämenettelyssä. EU:n piirissä on myös esitetty ja hyväksytty uusia poliittisia sopimuksia, kuten ns. Euro Plus -sopimus sekä Eurooppa 2020 -strategia. On kuitenkin tuotu esiin, että tiukemmilla alijäämätavoitteilla on huononevassa taloudellisessa tilanteessa negatiivisia taloudellisia vaikutuksia. Julkisen kulutuksen vähentyminen pienentää suoraan myös bruttokansantuotetta. Uusien sopimusten taloudelliset ja poliittiset ulottuvuudet tuleekin punnita tarkkaan niin, että tarpeellisesta elvytyksestä voidaan huolehtia, mutta pidemmällä aikavälillä saattaa talous kestävään tilaan. Aloitteessa vaaditaan yksityisiä sijoittajia kantamaan viime käden vastuu antamistaan lainoista. SDP on korostanut yksityisten sijoittajien vastuuta EU-politiikassaan johdonmukaisesti. SDP on ollut keskeisesti vaikuttamassa siihen, että oikeudenmukainen sijoittajavastuu on ollut mahdollista toteuttaa. Sijoittajavastuuta on nykyisessä haavoittuvaisessa tilanteessa toteutettava määrätietoisesti, mutta rajoitetusti, ottaen huomioon pankkien ja ylivelkaantuneiden valtioiden väliset vahvat kansalliset kytkökset. Kriisitilanteessa ensisijainen vastuu ongelmiin joutuneiden pankkien pääomittamisesta tulisi olla yksityisillä tahoilla ja vasta sen jälkeen kansallisella tasolla. Euroopan keskuspankilla on ollut ja on suuri rooli rahoitusjärjestelmän kannattelemisessa. Suuri osa kriisimaiden velkapapereista on euroalueen pankkien hallussa. Monilla pankeista on jo nyt erittäin heikko rahoitusasema ja useat niistä voisivat mennä konkurssiin laajamittaisen sijoittajavastuun toteuttamisen myötä. Pankkijärjestelmän romahtamisen estäminen vaatisi suuria määriä veronmaksajien ja valtioiden rahaa, mikä voi entisestään syventää kriisiä. Myös pankkisektorin on itse paremmin varauduttava kantamaan riskinsä. Sitä varten onkin annettu uusia velvoitteita, esimerkiksi oman pääoman kasvattamisesta, ja valvontaa lisätty. Lisäksi pankki- ja finanssitransaktioverojen kaltaisilla aloitteilla sekä pankkivalvontaa yhdistämällä ja tehostamalla voidaan kriisin taakkaa jakaa oikeudenmukaisemmin ja tulevia ongelmia estää tehokkaasti. Vaikka yhdessä sovittujen pelisääntöjen ja sopimusten noudattamisen tulisi olla itsestään selvä lähtökohta Euroopan unionissa toimimiselle, eivät aloitteessa esitetyt keinot (EU-tuomioistuin) ole välttämättä paras tapa viedä tätä tavoitetta eteenpäin. Tervettä talouspolitiikkaa ei takaa juridiikka, vaan yhdessä sovittujen sääntöjen ja periaatteiden noudattaminen. Puoluehallitus katsoo, että SDP:n EU-politiikan tavoitteena tulee olla rakentavasti viedä Eurooppaa kohti työllisyyden ja talouskasvun uraa, missä työssä myös terveellä julkisella taloudella on roolinsa.

Aloitteet

126

EU:n kriisi on poliittinen kriisi, ei euron kriisi

Kauklahden Sos.-dem. yhdistys ry:n aloite

EU:n poliittinen kriisi on ratkaistava noudattamalla talouspolitiikassa EU:n perussopimusta.

Euroopan poliittinen kriisi marraskuussa 2011 johtuu EU:n talouspolitiikan hajanaisuudesta ja päättämättömyydestä. EU antaa finanssimarkkinoiden johtaa EU:n valtiot vuoron perään talouskriisiin kun finanssimarkkinoiden sallitaan ohjata bondeja (lainapapereita) niin, että eri valtioiden tarvitsemien lainojen (bondien) korot nostetaan selvitystilan aiheuttamalle tasolle.

Demokraattisten valtioiden on palautettava niille kuuluva valta itselleen ja johdettava valtioita ja niiden taloutta, joka tarkoittaa mm. että finanssimarkkinoille määrätään rajat joiden puitteissa finanssimarkkinat voivat vapaasti toimia. Perustana tulee olla vuosisatoja voimassa ollut periaate ”valtio ei voi mennä konkurssiin” verotusoikeutensa ansiosta. EU:n johtamisen heikkoudesta tästä periaatteesta on oltu luopumassa vuonna 2011. Edelleen Yhdysvallat, Kiina, Japani ja useimmat muut oman valuutan valtiot noudattavat em. ikivanhaa periaatetta ja vaikuttavat valtion omalla talouspolitiikalla velanottoonsa ja maksamaansa korkoon. (Tämä voidaan perustella taloustieteessä tässä esitettyä monisanaisemmin.)

EU:n perussopimuksessa on määritelty yläraja valtion velkaantumiselle suhteessa kansantalouden tuotantoon (BKT). Jäsenvaltioiden tulee itsenäisesti johtaa talouspolitiikkaa perussopimuksen puitteissa. Perussopimuksessa on myös kielletty valtion tilinylitysoikeudet ja luottojärjestelyt EU:n toimielinten ja muiden jäsenvaltioiden tai niiden määräyksessä olevien yhteisöjen hyväksi. Kiellettyä on myös ”että Euroopan keskuspankki tai jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan velkasitoumuksia jäsenvaltioilta tai niiden määräysvallassa olevilta yhteisöiltä”.

Perussopimusta voidaan muuttaa vain kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisellä päätöksellä.

Suomi ja SDP on EU-oikeuden suojassa kun se vaatii em. perussopimuksessa noudattamista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että EU:n tulee taas (uudestaan) vaatia niiden yksityisiä luottolaitoksia (ja niiden omistajia) viime kädessä vastaamaan jäsenvaltioille myöntämistään lainoista mikäli lainan ottajavaltio ei kykene lainasta vastaamaan. Kun EU ilmoittaa selkeästi ryhtyvänsä periaatetta noudattamaan myös kohtuuttomat valtionlainojen korkovaatimukset poistuvat. Näin poistuu myös finanssimarkkinoiden keinottelu myöntää korkeatuottoisia lainoja ja jättää riskit eli luottotappiot heikkojen valtioiden veronmaksajien maksettavaksi. Kun näitä korkean koron ja heikon vakuuden lainoilla ovat spekuloineet mm. Ranskan ja Saksan pankit on EU:n johdossa syntynyt yritys saada koko EU (tai ainakin euromaat) maksattamaan riskien laukeaminen tilanteeseen syyttömien maiden veronmaksajilla.

Kauklahden Sos.-dem. yhdistys ry esittää, että

SDP:n tulee vaikuttaa Suomen valtion EU-politiikkaan perussopimuksen noudattamiseksi tarvittaessa EU-oikeuden ja EU-tuomioistuimen kautta. Samalla tulee vaatia EU:n talouspolitiikan täsmentämistä ja jäntevöittämistä voimassa olevan perussopimuksen useiden eri säännösten nojalla. EU ja sen johtovaltiot eivät voi vapautua laatimastaan ja sopimastaan EU:n perussopimuksesta noin vain tai vetoamalla sen muuttamiseen. Suomen on vaadittava euron puolustamista kaikin keinoin, sillä EU:n vakaa talouspolitiikka ja luotettava eurovaluutta ovat Suomen, koko EU:n ja globaalin talouden etu.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 145