Puoluekokousaloite 122

  • 122 Armeijan koko supistuu – vastuualue ei!

Puoluekokouksen päätös

Puoluekokous toteaa edellä mainitut toimet vastauksena aloitteeseen.

Toteutuminen

Päätösesitys Muutosesitykset

Puoluekokous toteaa edellä mainitut toimet vastauksena aloitteeseen.

Puoluehallituksen lausunto

Aloitteessa kiinnitetään huomiota maanpuolustuksen tehtäviin, erityisesti henkisen maanpuolustuksen ja maanpuolustustahdon näkökulmasta. Puolustusvoimalaki määrittää Puolustusvoimien tehtävät, joita on kolme: Suomen sotilaallinen maanpuolustus, muiden viranomaisten avustaminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Varusmieskoulutuksen tarkoituksena on Suomen sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen. Hallitusohjelman mukaisesti Suomessa tehdään laaja puolustusvoimauudistus, joka on tarpeen. Sen tarkoituksena on järjestää sotilaallisen maanpuolustuksen rakenteet ja koulutus niin, että Suomen puolustuskyvystä huolehditaan ja saadaan aikaan kustannussäästöjä. On tärkeää, että uudistus perustuu laajaan ja yhteistyöhön perustuvaan poliittiseen valmisteluun. Kriisi- ja poikkeusoloja varten on Suomessa myös laaja varautumisjärjestelmä elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyönä, jota Huoltovarmuuskeskus koordinoi ja organisoi. Voidaan todeta, että suomalainen yhteiskunta on kohtuullisen hyvin varautunut kriisiaikoihin ja poikkeusoloihin. Maanpuolustustahto on tärkeä tekijä kansakunnan puolustusajattelussa. Suomella on omassa lähihistoriassa tästä kokemuksia. Talvisota ja sodan jälkeinen jälleenrakennus ”yhdisti” kansan. Aloitteessa kiinnitetään erityistä huomiota kansalaisten oikeuteen saada riittävästi tietoa Suomen valmiudesta kriisitilanteissa ja käydä ennakoivasti keskustelua kriisien yhteiskunnalle aiheuttamista vaatimuksista. Meillä on kattavaa ja puolueetonta tietoa kansalaisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisista asenteista, joita poliittisesti edustava Maanpuolustuksen suunnittelukunta (MTS) on pitkään tuottanut. Sen kartoitukset osoittavat yksiselitteisesti, että suomalaisten valmius puolustaa maataan on korkea. Puolustuspolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa. Maata ja sen turvallisuutta halutaan puolustaa, kun se koetaan puolustamisen arvoiseksi. Kansalaisen näkökulmasta tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, syrjimätön ja työtä tarjoava yhteiskunta on sellainen, jossa on hyvä elää ja jota kannattaa puolustaa. Yhteiskunnan turvallisuus ja sen puolustaminen on jakamatonta. Maanpuolustustahto on laajempi kysymys, kuin pelkästään sotilaallinen puolustuskyky. Siihen liittyy myös se, että kansalaiset kokevat maansa puolustamisen arvoiseksi. Kansa voi olla yhtenäinen, kun kansalaiset ovat tasa-arvoisia ja oikeudenmukaisuus vallitsee. Sen vuoksi yleinen yhteiskuntapolitiikka, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen ovat ensisijaisia myös maanpuolustustahdon osalta. Myös muut kuin sotilaalliset uhkat ja tilanteet vaativat kansalaisilta kykyä selviytyä haasteellisista tilanteista. Tänä päivänä suurempi haaste ovat ns. normaaliaikojen häiriötilanteet, kuten esimerkiksi luonnonmullistukset, ympäristöonnettomuudet tai vakavat onnettomuudet. Esimerkiksi laajat ja pitkäkestoiset sähkökatkot aiheuttavat monenlaisia ongelmia sekä yhteiskunnan että yksilöiden toiminnalle. Valtioneuvoston laatimassa Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (vuodelta 2010), aiemmalta nimeltä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia, on mukana kansakunnan henkinen kriisinkestokyky. Strategian mukaan päävastuu tältä osin kuuluu Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriölle. Hallitus laatii parhaillaan puolustus- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. SDP pitää luontevana, että tässäkin selonteossa huomioidaan henkisen kriisinkestokyvyn näkökulma. SDP korostaa myös, että julkinen ja aktiivinen keskustelu erilaisilla areenoilla turvallisuudesta ja puolustuksesta on tärkeää. SDP toimii aktiivisesti tämän tavoitteen toteutumiseksi.

Aloitteet

122

Armeijan koko supistuu – vastuualue ei!

Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys ry:n aloite

Kylmä sota päättyi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Neuvostoliiton hajoamisen myötä, Varsovan liitto lopetti itsensä ja Nato haki uusia toimintamuotoja. Lännen ja idän ideologisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun tilalle on tullut uusia konflikteja erityisesti USA:n ja sen liittolaisten sekä islamilaisen maailman välillä. Sotilaallinen vastakkainasettelu kylmän sodan aikana oli suurinta niin armeijoiden koon kuin asejärjestelmien raskauden näkökulmasta juuri Euroopassa. Uuden ajan ehkä suurin symboli oli Saksojen yhdistyminen Berliinin muurin kaatumisen jälkimainingeissa.

Kylmän sodan päättymistä on seurannut erityisesti monissa vanhoissa länsieurooppalaisissa demokratioissa varusmiesarmeijoiden supistuminen ja enenevä siirtyminen varsin suppeihin ammattiarmeijoihin. Suomen kannalta merkittävintä on ollut Ruotsin siirtyminen ammattiarmeijaan.

Kehitys Suomessa

Suomella on perinteisesti maan asukasmäärään nähden ollut varsin suuri varusmiespalvelukseen perustuva armeija. Näin on ollut koko itsenäisyyden ajan. Varusmiesarmeijasta saadut kokemukset ovat niin Talvi- kuin Jatkosodan osalta yleisesti katsottu hyviksi. Talvisodan lopulla kenttäarmeijan vahvuus kaikkine aselajeineen oli n. 400 000 miestä ja naista. Jatkosotaan lähdettäessä kesä-heinäkuussa 1941 armeijan vahvuutta oli edelleen nostettu laskutavasta riippuen jopa yli 600 000:n (mm. lotat mukaan lukien). Samanaikaisesti Pohjois-Suomessa lähinnä Lapin alueella oli saksalainen n. 200 000 miehen armeija hyökkäämässä kohti Murmanskia.

Sotien jälkeen ikäluokkien täysimääräinen kouluttaminen jatkui pitkään. Ainakin vielä 1960-luvulla armeijan maksimikoko oli yli 500 000 miestä. Tänä päivänä armeijan reservi lienee 350 000 miehen ja naisen tietämillä. Puoluekokousaloitteiden jättöaikana eletään käsityksessä, jonka mukaan armeijan reservi olisi supistumassa noin 250 000 henkilöön.

Supistumiseen vaikuttanee ainakin kolme seikkaa: ikäluokkien koot ovat pienenemässä samanaikaisesti kun huoltosuhde heikkenee ja valtion talous velanottoineen on heikkenemässä. Jo pitemmän aikaa jatkunut kehityskulku herättää kysymyksiä, joihin nähdäksemme kansalaisilla on oikeus saada vastauksia.

Vähemmällä väellä hoidettava vanhat vastuut aluepuolustuksen oloissa

Suomen koko on sama miksi se vahvistettiin syksyn 1944 välirauhansopimuksella ja vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksella. Viralliseen puolustusdoktriiniin edelleen kuulunee, että koko maata puolustetaan. Voidaan perustellusti kysyä mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Sanotaan, että Suomi nojaa puolustuksensa ns. alueelliseen puolustukseen. Olisi tavallisten kansalaistenkin hyvä tietää mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittanee sitä, että armeijoiden liikkuvuuden dramaattisesti lisäännyttyä ei yritetäkään pitää vihollista ns. rintaman takana. Vihollinen tulee siis eri kohdista melko suoraan maahan sisään, niin kuin esim. USA liittokuntineen on tehnyt ilman YK:n mandaattia ja sen kanssa mm. Afganistaniin ja Irakiin. Viimeinen varsinainen suuri rintamasota käytiin Irakin ja Iranin kesken, ja se päättyi pattitilanteeseen noin kymmenen vuoden verenvuodatuksen jälkeen.

Mitä puolustetaan?

Julkisessa sanassa käydään jatkuvasti ns. Nato-keskustelua ja arvioidaan Suomen rauhaturvatoimintaa. Suomen puolustusvoimien julkituodusti tärkein tehtävä on kuitenkin maan alueen ja itsenäisyyden puolustaminen. Kun armeijan resursointi on ehkä voimakkaammassa muutoksessa kuin vuosikymmeniin ja saanut myös uuden ylipäällikön voidaan kysyä, olisiko nyt aika käydä mahdollisimman avoin julkinen keskustelu siitä miten Suomea aiotaan puolustaa. Kuinka pitkälle maan sisälle vihollinen, sotilasharjoituskielellä siniset tai keltaiset päästetään? Ja mitkä tässä yhteydessä ovat EU:n turvatakuut? Varmaankin pääkaupunkiseutua puolustetaan. Entä Tamperetta, Turkua, Jyväskylää ja muita suuria keskuksia, Lappiakin? Mikä on teollisuuskeskusten asema?

Henkinen maanpuolustus – eli mihin alle 35-vuotias nuoriso sitoutuu?

Kun vihollinen on maassa sisällä, ratkaisevaa lienee nuorten taistelutahto ja vaikka sisseiksi ryhtyminen! Afganistanissa talebanit – ollaan heistä muutoin mitä mieltä tahansa – ovat omanneet suuren taistelutahdon heittää ulkopuoliset ulos maasta. Etelä-Vietnamin sissit ja Pohjois-Vietnamin joukot silloisen Neuvostoliiton ja Kiinan aineellisella tuella väsyttivät USA:n teknisesti ylivertaiset joukot Indokiinan viidakkoihin.

Hyvätkään aseet eivät paljoa ratkaise silloin kun tahto taistella on heikko. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Italian sodankäynti toisessa maailmansodassa. Kansalaiset eivät olleet innostuneita Mussolinin ja fasistien fantasioista antiikin Rooman valtakunnan palauttamiseksi.

Sanotaan, että modernit aseet tulevat aina vain kalliimmiksi. Se ei viime kädessä ole merkittävää. Kaikki sodat on viime kädessä ratkaistu maassa eikä ilmassa tai merellä. Kansan tahtotila itsensä puolustamiseen on viime kädessä ratkaiseva asia. Keskenään solidaarinen kansa on sitä myös kriisien aikana!

Pohjois-Haagan Sos.-dem. Yhdistys ry esittää, että

puoluekokous asettaa SDP:lle tavoitteeksi käydä julkisen keskustelun Suomen armeijan roolista niin rauhan aikana kuin mahdollisten kriisien kohdatessa. Puoluekokouksen näkemyksen mukaan kansalaisilla on oikeus saada tietoja maan kriisivalmiudesta ja siitä mitä se kansalaisilta edellyttää kriisin tai sotilaallisen konfliktin kohdatessa maata. Luonnollisestikin tämän tulee tapahtua sillä tavoin tietoa jakaen, ettei se vaurioita maan turvallisuutta. Puoluekokouksen käsityksen mukaan mahdollisimman suuri avoimuus on myös osa menestyksellistä maanpuolustustyötä ja henkistä maanpuolustusta.

Löydät tämän aloitteen aloitekirjasta sivulta 141